Seisot katsellen ihmisten vilinää, kiirettä rientää paikasta toiseen, täysin uupuneina. Seisot tuolla edessä Helsingin rautatieaseman ja ohi kiitää vihreän keltainen raitiovaunu 6T kohti länsisatamaa. Toiselle kohti uutta lähtöä ilon sirkuksen, toisille työmiehillä kohti toista maata, uupuneina kohti kotia...
Mutta hetkinen, kelatkaamme nauhuria hieman taaksepäin... Näet tuossa 6T linjan raitiovaunussa pojan piikkitukkaisen joka pomputtaa tennispalloa lattiaan samaan kohtaan. Mitä näkee poika piikkitukkainen palloa pomputellessaan. Pallo liikkuu ylös ja alas, ylös ja alas aina vain samassa kohdassa 6T raitiovaunun lattiaa.
Mitä sinä näet kadun varrelta... Tuo tennispallo keltainen osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 16 metrin päässä edellisestä kohdasta!
Vaihdetaan paikkaa. Katsoit edellisenä iltana uuden Man of steel elokuvan sen innoittaman saat valtavat voimat suoniisi ja ponkaiset ilmaan kuin Neo tai Superman konsanaan. Lennät läpi pilvien tuuli hiuksissa ja sininen hohde takana, vapaa kaikesta. Pysähdyt poissa painovoiman vaikutuksesta kauas avaruuden aalloilla ja katsot alas. Katsot alas ja tuolla superkatsellasi näet maan, näet Euroopan, Suomen, Helsingin, rautatieaseman ja tuon samaisen 6T linjan raitiovaunun sekä piikkitukkaisen pojan, mutta ennen kaikkea näet pallon. Tuon keltaisen tennispallon joka osuu raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 89,4 kilometrin päässä edellisestä kohdasta!
Ponkaiset hieman lisää vauhtia ja lennät ohi Jupiterin suuren punaisen täplän, tuon myrskyn ikuisen, läpi Saturnuksen sateenkaaren värein säihkyvin ja timantin kirkkaiden jäärenkaiden. Lennät yhä kauemmaksi pois aurinkokunnasta ja VARO, hups melkein törmäsit Voyageriin. Pysähdyt ja katsot nyt tuo pallon yhdellä pompula liikkuu jo 651 kilometriä + tuo 89,4 kilometriä jos maa nyt sattuu pyörimään horisontaalisesti (eihän siellä ole mitään horisonttia) juuri samaan suuntaan.
Ponkaiset vielä kerran vauhtia, rikot rajoja, lennät läpi sumujen, ohi supernovien (varo mustia aukkoja ettei ne nielaise sinua) kauemmaksi katsot linnurattaa meidän omaa kaunista Milkywaytä kaarrat linnunradat horisottaaliselle tasolle kauas pois keskelle tyhjää avaruutta kauemmaksi kuin kukaan ihminen miljoonaan vuoteen voi päästä. Katsot sieltä tuota 6T linjan raitovaunua, tuota piikkitukkaista poikaa ja sitä keltaista tennispalloa. Tennispallo osuu raitiovaunun lattiaa ja seuraavan kerran se osuu tuon raitiovanun lattiaan 2100 + 615 + 89,4 kilometrin päässä jos aurinkokunta ja maa nyt sattuu liikkumaan horisontaalisesti samaan suuntaan. Itseasiassa kaikki pyöriin sinne tänne vinksin vonksin tosin Keplerin ja Newtonin lakeja noudattaen kaaoksellisessa järjestyksessä.
Osaatko takaisin, entä osaatko katsoa asioita erinlaisesta näkövinkkelistä, erinlaisesta perspektiivistä. Voiko niitä olla, niitä perspektiivejä, niissä asioissa, ihmisissä joita sinä päivittäin kohtaat... Pystytkö hyppäämään toisten saappaisiin ja katsomaan kaikkeutta sieltä, katsomaan mitä toiset näkevät tai ovat näkemättä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa, nähdä syvälle sieluun, läpi itkujen, hymyjen, kasvojen kireiden, nähdä yli yhteiskunnan kiireiden ja siitähuolimatta kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja koskettamaan sieluja. Asiat ovat vain perspektiivi kysymyksiä!
-g
