lauantai 28. helmikuuta 2015

Äärimmäistä

"Älä mieti menneitä, älä mieti tulevaa kerro mulle miten historiaa luetaan" Paleface

Mitä tuo historia on, miten sinä luet sitä historiaa jota osa itse olet. Mieti mitä jää kun sinä lähdet täältä... Mitä sinä aioit jättää jälkeesi. Sen ei tässä ajassa tarvitse olla suurta, sen ei tarvitse olla mitään, koska juuri se voi olla jotakin käsittämättömän suurta ajassa, loputtomassa, no 10 potenssiin 200 vuotta ei ole enää kuin puuroa, mikään ei enää liiku.

"Täällä pohjantähden alla korkeimmalla kukkulla katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan. Ja alla pohjantähden minä tulen minä lähden ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen." Minkä vuoksi lampaat itkevät kyyneleen, kaikkien nähden, minkä vuoksi leijonat, kotkat itkevät kyyneleen, näkymättömissä...

Tunne, Välähdys, Tieto, kaikkia vastaan olevat todennäköisyydet... silti sydän haluaa mitä se haluaa, toisinaan Calvadosta, joskus ihmistä vierelle, kumppanuutta, valtaa, arvostusta, tai vapautta, mitä se tuo vapaus sitten onkaan. Oletko koskaan nähnyt sitä taivaanrantaa tunturien päältä jossa on vain hiljaisuutta, tyhjyyttä, rauhaa, kauneutta, yhteyttä jota ei voi sanoin kuvata. Niitä hetkiä jolloin olet yhtä, et enää yksi, et enää erillinen, et enää Minä. Silloin ei ole mitään, vain tyhjyyttä. Tyhjyydessä, niin kuin luonnossakaan on vain Hyvä. Sen takia ei tarvitse kauaksi mennä... Tiedätkö sinä mitä valta tai arvostus on? Tiedätkö mitä on vaikuttaminen? Se on jotakin niin kaunista kun sen tekee ilman salaisia ehtoja.

Oletko koskaan kuunnellut Konsta Jylhän vaiennutta viulua? Miksi ne jotka huutavat kovempaa saavat pelkureiden ja lampaiden äänet? Miksi ihmisillä, virkamiehillä ei ole omaa vakaamusta siitä mikä on oikein, miksi te seuraate vain kova äänisiä huutajia, mitä te pelkäätte... miksi te olette lampaita. Pelkurit pilaavat tämän maailman. Missä on kunnia, missä on maalaisjärki.

Asia mitä olen pyrkinyt tyttärelleni opettamaan, ehkäpä kaikkein tärkein, on yksinkertainen kaunis ajatus, ajatus joka ei näytä olevan enää läsnä tässä maailmassa, ei mediassa, ei mielipiteissä, ei politikassa, ei enää arjessa, koska se on uhka kaikkea tätä kohtaan, kaikkea meidän elämäntapaa kohtaan... Osa luulee että ymmärtää tai elää sitä, mutta heillä ei ole aavistustakaan.

Tänään kulkija tapasi vanhan kaverin, kaverin jonka kanssa on kävelty lengendaarisilla länsi Afrika saariston kaduilla, juotu pirtua laimennettuan Pina Coladalla, ihmetelty maailmaa, etsitty itseään, etsitty hävinneitä kavereita ruusupuskista, kuunneltu Eric Claptonin Cocainea baarissa ja juotu malja jos toinenkin, käytty vessassa jossa lattia on tahmea ovelle asti... Ja kaikenlasissa kuppiloissa olemme aikaa viettäneet ja miksi, mitä sieltä etsimme, hauskuutta, iloa, ihmisiä, elämää, miksi aina pitää olla vain mukavaa, elämyksiä, tunteita, sitäkö elämä on... niin lyökö kellot meille aikaa, kell on aikaa vahtia kellon aikaa. Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan elämä kulua. Mutta kaikki joka takana on, on tätä päivää, sitä päivää josta sinä ja millaisen maailmankuvan Sinä siitä oletkaa itsellesi luonut?

Jos mä oisin sä kyll mäkin olisin mun kaa... 12 partikkelia materiaa ja neljä erillaista voimaa... Mitä Sinä ajattelet itsestäsi, ymmärrätkö että tästä elämästä EI vielä voi selvitä hengissä, vielä. Elä parasta Sinun elämää, mutta kehitä sisäistä kuriasi, hyvyyttä, kauneutta, puolusta heikompia, ole valonkantaja, näytä esimerkkiä, seiso vuoren lailla typeryyttä ja ilkeyttä vastaan.

Mitä on se kunnia, mikä on se ajatus, mikä on se maailmankuva jonka takana Sinä voit seisoa horjumatta hetkeäkään. Kun sellaisen löydät, oikeuden, kauneuden, yksikertaisuuden, totuuden, lain, ei mikään voi sinua heiluttaa, ei kukaan voi sinua kiristää, ei mikään maa, ei oma, ei vieras, ei ihminen saa sinua tasapainosta, se on elämänviisautta, voimaa yli tuolle puolen kaukaisuuteen. Tähtipölyä.

Ja yö tuli kuoleman hiljaiseksi, sinisen hetken jälkeen, ihmiset peloissaan pakenivat omaan pikku maailmaansa, kuolemalta haisevaan tv-reality todellisuuteensa. Vain muutama jäi ajattelemaan, koska se on kaikista raskainta työtä.

Ajattele omilla aivoillasi.

-g