Vähiin kaikki käy ennenkuin loppuu. Taakse taivarannan vaeltaa, hahmo kaukaisuuteen katoaa, minne maailma jää. Toiset taivas korjaa, toiset tänne jää, päät vain lyö tyhjää. Sinne tielle kultaiselle voi viedä vain sellaisen, jotkan nähnyt on kaiken. Vieläkö ne aamuun hämärään, maahan kasteiseen viestiä tuovat kaukaisen maan, hetken vielä hiljaista on. Hiljaisuus on äänettömyydessään niin äärettömän mahtavaa. Sulaako ikijää vain tuleeko pysyvästi pimeää. Vai onko ikuista vaan kaikki tää... Silmät syvälle kauas tuijottaa, sattuu teitä katsoa. Typeryys on tyhmyyttä vaan.
Veli veljeä taaskaan kun ymmärrä ei, siksi valvoin sehän on työ vartiain. Alla tähtien raiskattu maa, kulkee pimeässä valonkantajat, toivon antajat, lopun profeetat, surujen tuojat, pahan luojat, mutta tuleeko vastaa kulkeeko hän joka on muita enemmän. Hetki ennen valoa on kaikista pimeintä. Vaiko onko laukut taisteluista pakatut vieressä oven odottamassa.
Todellisuus on sen minkä siitä itse luot. Tai vain vitsi jos et tiedä mikä mihinkin vaikuttaa. Menet, käännyt, pyörit, teet, valitset vai oikeasti voitko edes valita vasenta tai oikeaa... Miten voit valita jos et tiedä mitkä asiat vaikuttavat valintaan. Harhaa, kuin tanssi koko yön, kieltäydyt luovuttamasta koska haluat ja pidät siitä. Tykkään tai en tykkää, minä haluan tai en halua... mitä oikeasti voitkaan valita. Vain tyhjä huone. Työnnätkö vain pään pensaaseen ja uskottelet olevasi olemassa. Oletko piilossa pahalta vaiko hyvän puolesta teillä taisteluiden. Katselletko kesää perhosen lailla vai takaa miekan kyynisyyden. Aurinko, tähde kaikki on yhtä ja samaa rakkautta, vain tähtipölyä.
Näetkö kirkaana, ymmärrätkö, tasaisena tienä kohti auringon laskevaan taivaanrantaa, rauhassa iäisen seesteisyyden. Oletko tässä vielä huomenna.
Miten sinä kuljet taivaanrannan taa, kohti tietä kultaista... Millainen elämä on kaiken sen arvoinen.
-g
