En pelkää

Ole sellainen niinkuin sä tahdot, sillä minä en pelkää sua... toivottavasti sinäkään et pelkää mua. Ole vahva tai ihminen heikkoa, leijua saat. Ole sellainen niinkuin sä tahdot. Niin paljon nähnyt olen ja tullut kipuun moneen tottumaan. Et ole täydellinen, mutta en ole minäkään Jumalan kaltainen... kunhan jalkasi koskevat joskus pintaan maan, minulla niin monesti kiitävät yllä taivaiden. 

Mennyt on mennyttä en muistoista osaa luopua en, sanoja iankaikkisia, tekoja avaamattomia, mihin tie vie tää. Taisin jäädä kiini tähdenlentoon, mietin mihin oikein kaikki jäivät matkan varrelle. Voi niitä aikoja jolloin mieli niin kevyt oli, nyt se aika vain kaikenlaiseen roskaan voi kulua. Ei tätä koko maailmaa tarvitse kantaa, voi kumpa vain tietäisitte.

Ollaanko me samalla puolella. Missä on se hiljainen elämä, elämä taianomaisissa paikoissa, elämä tunturin kainaliossa, elämä rauhallisten lähteiden varjoissa, öissä hiljaisissa, tähtien värittämissä. Mihin maailman, kaiken kiireiden, kaikkien niiiden myrskyjen säissä, jäi ne taianomaiset hetket ainutkertaiset.

Ja eihän sitä voi ymmärtää ellei kerran elämässä käy rajan tuolla puolen, poissa siellä, jossa ikävän oppisi, siellä missä mikään ei ole niinkuin ennen ja on palattava kotiin takaisin, muuttuneena, eikä koskaan voi oikeasti palata tähän maailmaan. Sitä väsyy puhumaan vierasta kieltä, sitä väsyy katsomaan maailmaan läpi teidän väritettyjen lasien, elämä repii... Enkä enää tutusta risteyksistä osaa kääntyä kotia, sillä mikä koti on.... luulin tietäväni minne menen, mitä olen...

En osannut mihikään koskaan jurttua. Elämäni matkaajana, kuljen kotkana yllä tutunreiden, sutena jälkiä erämaiden. Minä en pelaa samoja pelejä kuin sinä, pelaan aina omia pelejäni.

-g