Onnistumisia

Entä jos kaikki se mitä etsit on edessä sinun... Etsitkö jotakin, ehkä sen löysitkin, ehkä kadotitkin.

Millaisia asuja sinä pidät juhlissa? Mitä katsot, mihin huomion kiinnität. Elämähän on vain nyt ja tässä.

Olipa kerran... säkenöivän kaunis nainen ja komea hyvätapainen mieshenkilö jotka riensivät päivien kiireisten jälkeen juhliin kutsuttuna, nostettuna arvoon ansaittuun ja ansaitsemattomaan. Voisimme miettiä yötä pysyvää, ketoja kauniita, puiden lehtien huminaan, lintujen lentoa lämpimään, loppua maailman. Mutta muutuuko mikään ja kaikki muuttuu... Kävelevät kauniit ja rohkeat mattoa punaista kohti kunnian kukkuloita juhliin kansakunnan päällä korut komeat, silkit kauneimmat. Mihin ilmapäät silloin keskittyy, leipää ja sirkushuveja.

Unohtuu arki harmaa hetken vaan, pakatut laukut oven pielessä. Kävelee kuninkaat ilman vaatteita kansan kadulla hurratessa hurmostaan. Näinkö me päivämme lyhyet, arvokkaat elämme, harhassa. Katsoen, arvostellen vaatteita kuninkaiden. Näinkö me kunnioitamme uhrauksia menneiden. Näinkö me ylistämme lahjaa ainutlaatuista jonka saaneet olemme.

Lennä siipien vapaiden lailla lintusten. Lennä eri suuntaan kuin muut, muuta muidenkin reittiä, onnistu, näe hetki suurempi, huuda läpi kaikkeuden vapautta ja he kuulevat. Katso läpi verhon harmaa, synkän, pimeän.... mustakin on vain harmaan sävyjä. Kuinka paljon sinun pitää uida vasten virtaa keksinkertaisuuden, tulvaveden likaisen. Jokaisella meillä määrämme on, laskematon, etkä sitä hetkeä omistaa saa. Kaikkeudessa ei ole paikkaa jossa valo ei olisi käynyt, edes hetken, takerru sen totuuteen, purista kättä valonkantajan, opeta muitakin kävelemään. Katso, kuuntele, ajattele niin näet...

"Minän eheyden antama voima on viisaus, elämän viisaus. Silloinkin kun ei pysty minän eheyteen on tavoitteena olla vähemmän rikkinäinen."

-g

Uskallusta

Viistäköön kotkan tavoin siipesi maata, koskaan pintaa maan raakaa koskematta. Lailla linnun vahvan lennän yllä maan kuivan keltaisen. Miksi maa kellertävä on, ei vihreä ja vehreä, tai kirkas ja sininen, läpikuultava. Lentää elefantit yllä savannien Afrikan kohti sinisen yön unelmiin. Lähtee delfiinit tarinoita kertomaan meriin uusiin, "Thanks for the fish". Lennän iskuin siipien vankoin, mielen hataran, pelokkaan ylös maan likaisen. Uskallan korkeammalle, Excelsior, katsomaan kaarta maan, värejä viimeisiä kuolemaan... Aika mennä on kohti pimeää vapauttavaa, kuitenkin niin vierasta, pelottavaa. Pelottavia tuulia avaruuden loputtoman. On rajoja, rajoja, rajoja. Vapaus on valhetta vaan! Vapaat lentävät ilman rajoja sitovaa, ei ole niskasta pitävää, ei pantaa köyttävää, ei majoja maahan sitovaa. Kalterit kultaiset vankiloita on vaan, harhaa.  

Vetää veri mukanaan matkalla vaan, tai maan, kaikkeuden laineille loputtomaan. Miksi rakkaus on painetta viiltävää, ikävää, pitävää, muuria vasten tunnetta sielua raastavaa, hetkeä ennen teloituskomppanian kiväärien pauketta kauhistuttavaa. Hetkeä merkillisen kuin ikuisuus, kuin yksi huokaus vain, lähtee piipusta aseen luoti kiitävä kuoleman kuin hidastetussa elokuvassa mustavalkoisessa. Kuuluu vain itkua lasten, on nauru hävinnyt päältä maan. Hetki viimeinen uskaltaa on.

On viiltävän helppoa rakentaa suuria majoja, mutta vaikeaa laivoja äärelle rakkauden. Uskallettava, mentävä on. Toiset uskaltavat lähteä tutkimaan erämaata loputonta, mahdollisuus se heille on, kenties viimeinen. Uuden lokikirjan sivu avattava on. Vain rohkeat selviävät, varmaa pelaavat jäävät menneisyyden juoksuhautoihin menehtymään kärsimykseen hitaaseen, merkityksettömään, itsesäällissään.

Liidän pitkin kaikkeuksien tyhjiä erämaita, loputtomasti, ajatukseni ja muistoni seuranani. Perintö vietävänä eteenpäin ikuiseen muistiin. Alku ja loppu, ympyrä. Kaikki on yhtä ja samaa.

-g

Huutoja

Olisinpa viisaampi ja sydämeltäni nöyrempi. Ajattelisinpa aina selkeästi ja kävelisinpä suorasti. Tekisinpä valintoja oikeita ja kantaisinpa lippuani. Rakentaisinpa elämääni ja eteenpäin menisin. Olisinpa luonteeltani säyseämpi ja muille lempeämpi... Koskaan et ole yksin, jos et tiedä mitä sanoa, mitä ajatella, ei se haittaa. Ei minua, ei sinuakaan. Parempi olla joskus hiljaa kuin avata suu ja poistaa kaikki epäilykset. Hiljaisuus on kauneutta, rauhaa, harmoniaa, kohteliaisuutta, niin aliarvostettua hyvettä. "Harmoniaa, rakkautta ei noin vain maasta polkaista" Kolmas nainen

Oletko liian ankara itsellesi, toisille? Miksi... puuttuuko sinulta terve itsekritiikki, niin nimenomaan terve... Oletko kokenut työssäsi, elämässäsi pettymyksiä, vastoinkäymisiä, lyövätko siivet perhosen epätahtiin, järkkyykö maailmasi... huudatko kipua kaikki yöt, pimeyteen ääntä valittavaa murheen murtamaa itsesäälin petoksen. Suolaista makua huulien katkerien. Iskeekö tuolla jossakin perhosen yksi erillainen väärä siivenisku kaaokseen koko planeetan, universumin, sinun siiveniskusi. Mikä sinun oman henkilökohtaisen pettymyksesi, vastoinkäymisesi vaikutus on kaikkeuteen. Mitä sinä näet galaksin laidalta.

Kaunis mieli huuta oikeutta alla pilvisen taivaan. Onko sitä, mikä on oikein mikä väärin, perspektriivi kysymyskö. Mitä peliä sinä pelaat. En pelaa enää samoja pelejä kuin muut pelaavat... Älä polta siltoja, älä maata takanasi. Pelaa pelejä mutta älä pilkkaa kituvaa, älä sorra hiljaisia, älä ole hukassa kuin kapteenit karttoineen. Purjehdi kohti omaa auringon nousua aalloilla kaikkeuden taakse kauas kaasupilvien ja tähtien taa. Mutta muista lopussa ainoa mitä on jäljellä on tekosi ja tekojesi laupeus.

Tämä on minun pelini, minun Lassipalloani. Tee elämästäsi oma pelisi, omilla säännöilläsi. Mitä muutakaan tämä on kuin peliä evolution, niin vanhaa, jatkuvaa, ikuista...

Mikä sinun salainen voimasi on? Mene edellä, näytä tietä kyllä se jää kantaa. Usko, luota itseesi ja kuule kaikeuden laulu, kuule oma laulusi... asenteesi, suurin aseesi, mielentila. 

Autolla ajaminen on mielentila, musiikki on mielentila, pelaaminen on mielentila, menestyminen on mielentila, hyvyys on mielentila, kaikki on karkkipussissa kvanttifysiikkaa.

-g