Kauan olen poissa ollut täältäkin, mutta Mä oon hengissä vielä, mutta kaikki ei muuten enää ole...
Ensimmäisenä yönä teltassa tuossa keskellä metsää muistan kuinka veli kysyin mitä suunnitelmia on tulevaisuudelle...? Suurimmalla osaalla lyhyttukkaisia nuoria elämänsä voimissa ei ajatusta pienintäkään ollut. Veljeni Lennu kertoi haluavansa suurempaa sotakouluun suurella varmuudella ja vakavuudella, vaikkei ehkei ihan ollut niitä kärkisotilaita, mutta sielustaa jotakin suurempaa kuin nuoret pojanklopit maailman aallokoissa.
Jotain hänessä näin RUK:kin pyörteissä ja ehdotin sotaneuvoston voimalla marssin johtajaksi... josta hän muutamamia kertoja myöhemmin mainitsi, myös viimeisessä viestissään. Yhdessä olimme sammassa suuressa työyhteisössä ja joskus ihmetellen kummastellen katselin ikkunasta hänen omintakeista menoaan. Aina arvostanut olen...
Ja me vain keskitymme jonninjoutavaan kun pitäisi muistaa Philin laulun "Another day in paradise" rai väärään suuntaan... Ajattele kahdesti, ajattele ennenkuin sanot jotakin josta ei ole paluuta, jotakin jolla ei ole merkitystä, jotakin joka on jonninjoutavaa.
Poissa on tuo oman tien kulkija, niitä harvoja jotka todella niin tekivät, mies joka kävelin omintakeisilla askelillaan polkuja kivettyjä, asfaltteja kuumia, hiekkoja silkin pehmeitä, tunsi, näki rakasti ja sai rakkautta.
Hyvät muistot jäi ja itsemme takiahan me vain suremme, asiaa jos toistakin.Veli Timon viimeinen sanoma oli juuri niin kuin alku ja matkakin: "Loppusuoran avautuessa edessäni ymmärrän, että olen tavoittellut tuulta, joka pian saa minut kiinni, mutta olen elänyt hyvä elämän. Rakkautta ja ystävyyttä olen saanut enemmän kuin ansaitsen ja siksi toivon voivani ottaa viimeisen askeleen rahauhallisena ja kiitollisena."
Ja niin kyyneleen vieritti matkaajakin jos toisenkin. ..Siinä asennnetta elämään ja kuolemaan, asennetta ja ajatusta elämään, jonka soisin jokaisen ymmärtävän ja tuntevan.
One world one soul
-g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti