Unia

Herään aamulla ja avaan sumuiset silmäni. Katson vaaleaa kartanomaista kattoa ja hetken, pienen kuin huokaus, hetken kuin ikuisuus, mietin missä olet... Herään unen maailmastani tähän todellisuuteen, tähän uuteen aamuun. 

Millainen on sinun todellisuutesi, sinun "reality"?

Oletko koskaan ajatellut millainen kuva maailmasta, millainen "reality", todellisuus on tiedemiehellä tai tehdastyöläisellä. Onko siinä eroa? Millainen se on varakailla ihmisillä tai köyhillä. Oliko ajatusmaailma ja ymmärrys ympäristöstä tai maailman menosta erillainen 23 jKr. eläneellä paimenella tai korkeasti oppineella fariseuksella. Onko sillä eroa vuonna 2012 elävään maanviljelijään tai taivaanrannan maalariin verrattuna. Millainen on sinun kuvasi yhteiskunnasta, maailmastasi, menneisyydestä tai tulevaisuudesta? Millainen on sinun perspektiivisi josta maailmaasi katselet?

Onko se perspektiivi josta luot historian elämällesi 10 000 vuotta, neljä miljardia vuotta, 13,7 miljardia vuotta historiaa vai kenties senkin taakse? Onko sinun kuvasi jolla vakain jaloin seisot se ihana pieni kylä, planeetta maa, aurinkokunta, linnunrata, galaksijoukko, maailmankaikkeus, multiuniversumi vai kenties senkin taakse? Pieneen perspektiiviin, pieneen kuvaan, pieneen todellisuuteen ei mahdu edes herneen kokoinen ajatus. 

Ota termospulloon lämmintä kaakaota, vaateita päälle kuin michelinukolle ja katso kuulaana syksyiltana auringon viimeisten varjojen jälkeen läpi kaukoputken... näe Milkiway, näe tähdet, sumut, biljoonat galaksit, näe menneisyyteen aikojen taakse, mutta ajattele tulevaisuutta. Istu lempituoliisi illan jo rauhoittuessa lasi rubiininpunaista viiniä kädessä ja lue tarinoita joita jo menneet ja edelleen täällä olevatkin ovat kirjoittaneet... löydä historia, löydä tulevaisuus, löydä ihmiset, löydä kuvat verkkokalvollesi, löydä ajatukset jotka suuret sielut ovat paperille sydänverestään kirjanneet. Ajattele ja pohdi. Mieti näkemääsi ja kuulemmasi, lukemaasi ja kokemaasi. Muodosta oma kuvasi maailmastasi, omasta todellisuudestasi, omasta "realitystäsi". Ajattele omilla aivoillasi.

Menen sänkyyn ja hyppään galaksin laidalle katselemaan murheitani. Päivän murheet näyttävät kovin mitättömiltä. Unessa näen noita valtaisia kuvia kaukaisista maista. Kuulen sfäärien kuiskeen ja noiden suurien sielujen ajatukset. Olen toisessa maailmassa, toisessa todellisuudessa. Siellä unien maassa nauran ja nautin, tiedostamatta prosessoin ja käsittelen, elän historian ja tulevaisuuden, kaukaiset maat ja auringon laskut. Luon oman maailmani, oman kuvan todellisuudesta.

-g

Kuvia

Kävelen jo illan pimentyessä olohuoneestani keittiöön ja matkalla tuolla kallalla maalatulla vaalealla seinällä kiinnitän huomioni lähes seinän kokoiseen peiliin ja noihin mustiin kehyksin jotka rajaavat seinän kuin yön aamusta... Tuosta peilistä minua katsoo veistos kuin kreikkalainen jumala, lähes valmis pronssiin valettavaksi. Palaan keittiöstä ja näen tuosta peilistä syvin silmin tuijottavan afrikan hurjimman alfauroksen, tuon leijonan joka ylväästi ärjyy savanin auringonlaskuun kuuluttaen mahtiaan kuin Mufasa.

Mitä sinä kohtaat peilissäsi? Millainen on kuvasi itsestäsi ja miksi se on...

Se olet Sinä! Ääretön mahdollisuus auringon noustessa. Sinä, kantaen aamuntähteä. Sinä, kantaen valoa kaukaisen maan. Millainen sinun maasi on, millainen sinun valosi on, millainen on Sinun kuva itsestäsi? 

Tiedä mitä olet ja tiedä mihin olet menossa! Ennenkuin tiedät, fake it untill you make it. Sinun pitää tietää, sinun täytyy uskaltaa, uskaltaa nähdä kuvasi juuri sellaisena kuin haluat olla, millainen elämässäsi haluatkaan olla... Sinä olet kaunis sellaisena kuin olet, Sinä olet Sinä ja olet sen kuvan luoja. Älä anna kenellekkään valtaa väittää muuta. Älä annan kenenkään painaa itseäsi alas.

Olet kaunis, kaunis kuin kirsikan kukat japanin. Olet järkähtämätön, järkähtämätön kuin graniittista hakattu joonialainen pylväs. Olet arvokas, arvokas kuin suurin salaisuus päällä maan. Sinä olet sen arvoinen. "Ainoastaan uneksia myrkyttää päivänsä, kantaen taakkaa murheiden, suurempaa kuin synneillään ansaitsee" John Keats. 

Näen leijonan. Näen Caesarin laakeriseppeleessään. Näen tulevaisuuden. Näen elämän, tässä hetkessä, nyt.

-g

Ihmeitä

Kulkiessani pitkin Salpausselän ikivanhaa harjua, katseeni käy tuolta korkealta harjulta kohti taivaanrantaa ja ajatuksissa sen taaksekkin. On ihmeellistä miten pieni kävelyretki suunnattoman kaikkeuden alla saa ajatuksen virtaamaan...

Televisio tuo pyhä epäjumala, mitä ajatuksia se antaa... saako se ajatuksen virtaamaan purojen lailla vai naksautetaanko sitä katsellessa aivot passiiviselle moodille. Suomalaiset katsovat keskimäärin neljä (4) tuntia päivässä tuota "tyhmyyslaatikkoa". Voihan sen aikansa niinkin käyttää. Toki saahan ohjelmista aikaiseksi tunteita, mutta saako se aikaiseksi päässämme prosessi jota kutsutaan ajatteluksi? Mihin tuo pasiivinen ehdollistaminen televisioita katsellessa vie, mihin se vie elämääsi, mitä se tarjoaa? Ihminen käyttää moninkertaisesti enemmän aikaa juhlien, viikonlopun matkan tai jonkin muun tapahtuman suunnitteluun kuin oman elämänsä strategian, päämäärien, elämän polun ajattelemiseen. Tämä on meidän ainutlaatuinen elämä, arvokas. Oletko oikeasti miettinyt mitä haluat elämästäsi? Mihin olet kulkemassa omalla harjullasi, mitä tähyät? Seuraavaa kiveä, puuta, pellon poikki, taivaanrantaa vaiko kenties tuon taivaanrannan taakse, kauas taakse galaksien tuolle puolen...

Elämä on täynnä ihmeitä, pieniä ovalluksia ja noita hetkiä löytää ainoastaan etsimällä, katselemalla lapsen avoimuudella ympärilleen, sekä ajattelemalla. Ensin on syytä löytää kysymys jotta voi saada vastauksia. Vastauksia omaan elämään, vastauksia tilanteeseen missä on. Se vaatii ajattelua ja ajattelu vaatii aikaa. "Miksi" on maailmankaikkeuden paras kysymys. Mihin sinä aikasi käytät? Television katseluun vai ajatteluun, lukemiseen vai omalla harjullasi kävelyyn, etsimiseen. Se mihin käytät aikasi, mitä ajattelet on se tulevaisuus johon olet menossa. Vastuu elämästämme on jokaisella meillä itsellämme. Se miten elät, mihin olet menossa vaikuttaa myös ympäristöömme, muihin ihmisiin, lapsiin, tulevaisuuteen. "Ajattelu on kaikista raskainta työtä ja siksi niin harvat sitä tekevät" Henry Ford

Lähden taas kulkemaan, etsimään, ehkä harjua pitkin kävellen tai Lapinsalmen riipusillalla keinuen kohti vieläkin mahtavampia näköaloja vuorien päältä. Polun varrella kohtaan ihmeitä, mutta on uskallettava ottaa ensimmäinen askel jotta niitä voi koskaan kokea.

-g