Kulkiessani pitkin Salpausselän ikivanhaa harjua, katseeni käy tuolta korkealta harjulta kohti taivaanrantaa ja ajatuksissa sen taaksekkin. On ihmeellistä miten pieni kävelyretki suunnattoman kaikkeuden alla saa ajatuksen virtaamaan...
Televisio tuo pyhä epäjumala, mitä ajatuksia se antaa... saako se ajatuksen virtaamaan purojen lailla vai naksautetaanko sitä katsellessa aivot passiiviselle moodille. Suomalaiset katsovat keskimäärin neljä (4) tuntia päivässä tuota "tyhmyyslaatikkoa". Voihan sen aikansa niinkin käyttää. Toki saahan ohjelmista aikaiseksi tunteita, mutta saako se aikaiseksi päässämme prosessi jota kutsutaan ajatteluksi? Mihin tuo pasiivinen ehdollistaminen televisioita katsellessa vie, mihin se vie elämääsi, mitä se tarjoaa? Ihminen käyttää moninkertaisesti enemmän aikaa juhlien, viikonlopun matkan tai jonkin muun tapahtuman suunnitteluun kuin oman elämänsä strategian, päämäärien, elämän polun ajattelemiseen. Tämä on meidän ainutlaatuinen elämä, arvokas. Oletko oikeasti miettinyt mitä haluat elämästäsi? Mihin olet kulkemassa omalla harjullasi, mitä tähyät? Seuraavaa kiveä, puuta, pellon poikki, taivaanrantaa vaiko kenties tuon taivaanrannan taakse, kauas taakse galaksien tuolle puolen...
Elämä on täynnä ihmeitä, pieniä ovalluksia ja noita hetkiä löytää ainoastaan etsimällä, katselemalla lapsen avoimuudella ympärilleen, sekä ajattelemalla. Ensin on syytä löytää kysymys jotta voi saada vastauksia. Vastauksia omaan elämään, vastauksia tilanteeseen missä on. Se vaatii ajattelua ja ajattelu vaatii aikaa. "Miksi" on maailmankaikkeuden paras kysymys. Mihin sinä aikasi käytät? Television katseluun vai ajatteluun, lukemiseen vai omalla harjullasi kävelyyn, etsimiseen. Se mihin käytät aikasi, mitä ajattelet on se tulevaisuus johon olet menossa. Vastuu elämästämme on jokaisella meillä itsellämme. Se miten elät, mihin olet menossa vaikuttaa myös ympäristöömme, muihin ihmisiin, lapsiin, tulevaisuuteen. "Ajattelu on kaikista raskainta työtä ja siksi niin harvat sitä tekevät" Henry Ford
Lähden taas kulkemaan, etsimään, ehkä harjua pitkin kävellen tai Lapinsalmen riipusillalla keinuen kohti vieläkin mahtavampia näköaloja vuorien päältä. Polun varrella kohtaan ihmeitä, mutta on uskallettava ottaa ensimmäinen askel jotta niitä voi koskaan kokea.
-g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti