Joutavaa, 

niin ei kai tämä loppu ole, vaan sitä kun istutaan kesäisillä portailla ja maalallaan taivanrantaa ja juodaan kaljaa.. Tää aika on hassu juttu, se rankaisee meitä kaikkia tänä yönä.

Voit sanoa mitä vaan, mitä vaan haluat. 
Hiekkarannalla, palmujen alla, missä vaan, tyhjiä sanoja taas....

Toinen toistaan täällä jumaloi. Routa, sanat ja katteettomat teot raiskaa tämän maan, unelmat aina vaihtuu toisiin, ajassa kuluviin... Heität roskan, käännän pään. Tahdon sinut viereeni nukkumaan, ettei sinulle tulisi kylmä enää milloinkaan.

Ei mikään mene enää niin.

Hirmusen vaikeaa se on ymmärtää, aina teistä kaikista jälki jää. Onko meistä toisiamme silmiin katsomaan.

Sitä mitä koitin teissä kaikissa koskettaa... ei kai olemassa olekaan.

Vaikeita on olla olematta, olla olematta tämän rajoitetun taivaan alla. Aika ei armoa anna, ohi kiitää tiet, pellot, pientareet, kauas ajassa kulkee taakse tunturit aavat, miten tuulen tuoksu teki tuloaan, miten tunturit ylle loi turvallisuuttaan. Salama lyö, pienen huoneen valaiseee.

Kaikki tämä silmiin käy kuohun lailla, isona meistä tulee se, mitä sydän tahtoo tai pää kuulee. Kaikki tämä on vaan modernia tarua, mutta kun ollaan vastaan kaikkia todennennäköisyyksiä silloin punnitaan mitä sydän haluaa...

Ei me rintaan leukaa paineta, vaikka niin aina nuorena tehdään, nyt puhuu mies eikä poika enää.


Ratkaisu minulla on; 

Voi, kuinka te voisittekaan kuulla rivien tai nuottien välit... kuulla mitä kaikki tahtoo..., kuulla mitä kaikkeus on! Kovin väliaikainen on elo ihmisen.

Perhosten lentänyt nähnyt olen, menninkäisten piiloutuneen, oletko veilä hengissä, missä sä oot, missä sä meet... kaiken pysähtyneen nähnyt oon.
  


Tiedättekö yhtään kuinka typeriä te olette...

Minä lupaan olla se ainoa. Tapahtuu mitä tapuhtuu , muista että oot kaunis ihminen, muista että oot hyvä ihiminen vielä...

Ymmärrettekö te yhtään mitä aika me nyt elämme?

I can feel it coming to night, for all my live.


Ja silti niin valitettavan harva kutsun kuulee.
Leijonan mieltä!

-g