Äärellä

Nopeus... mikä on nopein maailmassamme. 100m maailman ennätys mies Usain Bolt (9,58/100m), vaiko Leopardi... niin kerran eräs hieno kenraali kysyi sotilailta ääressä pöydän pyöreän mitä eroa on Leopardilla ja Pantterilla? Ja onnenensoturi, tuo legendaarinen "ratsumestari" tiesi vahvasti todistaa sen olevan sama eläin... Niin palaampa takaisin siihen nopeuteen, auto, lentokone, avaruusraketti vaiko neutroni, kenties valo. Valon nopeutta ei voi mikään ylittää todisti jo Einstein, mutta on olemassa kaksi nopeampaakin asiaa. Kosminen inflaatio ja ajatus.

Kosmisesta inflaatiosta maan tasalle kaikkein nopeimpaan vauhdin matkaan. Ajatus ennättää hetkessä maailman kaikkeuden tuolle puolen ja kauas sen taa tarinoiden, satujen maailmaan. Maailmaan mielikuvituksen, unelmien, maailmaan unohduksen ja omien musteen jälkien, maalausten, eriväristen auringonlaskujen, taakse taivaanrannan tarinoiden.

Oletko koskaan kävellyt pitkin lehtoja, polkuja kuusikkojen, teitä keskellä ojien, pitkospuita soiden. Kiivennyt huipulle tuntureiden ja vuorien. Nähnyt taivaanrannan taakse, kuullut tuulen henkäyksen korvissa tai nähnyt pilvien meret alla suurten tunturien peittäen pumpulillaan lepäävän maan. Olettko ottanut torkut tunturin rinteellä ja nauttinut hetkestä koko maailman kaikkeuden käsivarsilla, syleilyssä lämpimässä. Hetkiä joka eivät iänaikaisesta muistista poistu koskaan. Ja vain nuo tuollaiset hetket, nuo hetket ikuiset ovat säilyttämisen arvoiset, kokemisen arvoisia.

"Silence must be heard" (Enigma). Osaatko kuunnella hiljaisuutta. Pystytkö siihen...

Reittiä tuota rauhallista maalaismaisemaa kävellessäni katselin ympärilleni ja pysähdyin suurten kuusten katveeseen... rauhaisaan keitaaseen, hetken huojuvaan hiljaisuuteen, seesteisyyteen maan. Kävellä tuolla katveessa kuusien helppoa on, ajatuksia tuulettaean, voimaannuttaen. Rauhaa. Ei aluskasvillisuutta, ei risuja, ei esteitä turhia. Vain seesteistä rauhaa, helppoa. Ikuisuus on pitkä aika. Siihenkin voi hukkua.

Matkaa jatkaen tiellä maalaisten, heikkaisen kuoppaista välistä peltojen, välistä metsäsaarekkeiden. Vastaan tulee metsä joskus hakattu. Nuorta piiskaavaa, vihaista puustoa, koivua, pajua, kuusen taimia. Metsää matalaa, risukkoa. Poikia poloisia, kovin tutun oloisia. Nuorukaisen mieli on kuin uusi hakattu metsä, risukkoinen ja paljon aluskasvillisuutta, kaikki sikinsokin sekaisin. Kulkea vaikeata siellä on, niin paimenen kuin metsämiehenkin. Ei koskaan, ikinä, aina. Agressiivista voimaa, ehdottomuuksia. Ikuisuus on pitkä aika.

Erilaisia metsiä, erilaisia elämiä, niin erilaisia ajatuksia. Aikuisen seesteistä ja nuorukaisten risukkoista ja kovin niin erilaista energiaa. 

Kyllä ne kaikki vuodet, kaikki ne metsät ja kaikki ne hetket ovat lyöneet leiman minuunkin. Millaisen metsän sinä kasvatat, miten sitä hoidat.

-g

Miksi

Minne katosi päivät, vierastatko kaikkea pintapuolista, itsekästä? Onko sinulla vakaamus, vakaamus jonka puolesta taistella, elää ja kuolla... Mutta mistä sinä tiedät että juuri se sinun vakaamus on oikea, juuri se mitä sinä ajatellet on oikein? Mihin sinä vertaat sitä?

Oletko vain sydämeltäsi ylpeä hölmöläinen. Vain seireeni joka runoilee ja jonka kirjaimet viettelee... Voiko joillakin olla korkeampaa tietoa jota me emme näe. Tai emme ymmärrä ja jonakin päivän huomaamme olevamme väärässä. Mistä me sen tiedämme? Usko itseesi, mutta mitä uskot...

Mistä sinä tiedät että olet olemassa? Mitä jos kaikki onkin vain heijastusta ajatuksistasi... tai jonkin toisen ajatuksista. Ikivanha kompa johon ei ole vastausta. Et sitä millään todistaa voi. Solus ipse, tunne itsesi. Kuka ajattelee? Minä ajattelen... niinkö luulet. Ikuistako tämä tietämättömyyden onni on. Miten voit erottaa unen ja "todellisuuden" rajan. Pieni paljastus... Todellisuutta ei voi määritellä. Ehkä ajattelet että tottakai voi, tottakai todellisuus on olemassa, mutta todista se...vaikka löisit minua pesäpallomailalla et millään voi todistaa että tämä kaikki on todellista. Maybe we`re just sleepwalking, again.

"Olen kertonut miten kappale liikkuu, sen pitäisi riittää, en miksi se liikkuu" (sir Isaac Newton). Wauu, tuota käsittämätöntä suuruutta! Näe sanojen lauseiden taakse. Tee näkymättömästä näkyvä.

Miksi; on maailman kaikkeuden, elämän, kuoleman, ihmisten, suhteiden, talouden, rakkauden, sodan, rauhan, kaiken, paras kysymys. Älä koskaan unohda sitä, se kertoo totuuden, aikanaan, koska kaikella on aikansa.

"Luonto ei ymmärrä pilailua, ei sarkasmia; se on aina totuuden mukainen ja ankara; ja virheet ja viat ovat aina ihmiskätten töitä. Luonto halveksii ihmistä joka ei kykene arvostamaan sitä; se paljastaa itsensä ja salaisuutensa vain soveliaille, turmeltumattomille ja totuudenmukaisille." (Goethe)

Älä anna periksi viattomuudestasi, kunniastasi ja turmeltumattomuudestasi. Älä anna koskaan periksi arjen, työn, toisten ihmisten, kumpanien, elämäsi edessä. Ole se miksi synnyit, viaton, soturi, ole paras itsesi. Nyt on yhdestoista hetki... kello lyö yksitoista. Muista kunnioituksella niitä jotka ovat menneet ennen sinua ja muistakaa ne jotka eivät tänään olleet täällä. Jaa maailmaan sinun osasi toivosta, jaa sinun osasi kauniimmasta tulevaisuudesta.

-g

Ääretön

Vain lehtenä kaikkeuden äärettömillä aalloilla vaeltaen...

Kuuta täyttä katsoen, mitä silloin ajattelen. Huudanko voimieni tunnossa, tuskassa kuuta kohti koko naapuruston herättäen. Vaiko kaupungin katuja laahustaen tai mahdilla voiman koko maata vavahduttaen. Vai sisällesikö kaiken patoat...

Mitä sinä mietit? Mietitkö miksi roskapaperin joku maahan heittänyt on. Miksi toinen raapustanut merkkinsä seinään on. Miksi toinen talon maalaa toinen ruohoa leikatuksi ei saa. Miksi naapuri uuden auton ostaa. Miksi on uusi parempi liittymä tielle rakennettu ja nopeutta pudotettu. Mietitkö miksi toisella töitä on ja toinen kenkiä kuluttaa. Miksi toinen kiiltävään työnsä tuloksen tuhlaa. Miksi onni jonkun vierellä kulkee, toinen kurjuutta katsella saa. Miksi toinen positiivisia puhuu ja toinen murheisiin hukkuu. Miksi toinen kuuta katselee ja toinen televisioon katoaa. Leipää ja sirkushuvia. Miksi säätä toinen katsoo ja toinen itsestään lukee. Miksi poliitikot keskittyy... öööh politiikkaan, eikä tärkeään. Miksi toinen salaisuuksia tietää ja toinen pimennossa vaeltaa. Miksi toista ihmiset arvostaa ja toisen seuraa sietää ei voi. Miksi toinen viininkarahviin tartuu ja toinen ei silmiin katsoa voi. Miksi toinen hyökkää, toinen puolustaa. Miksi toinen auttaa, toinen pyytää. Miksi toinen rakastaa, toinen hyväksikäyttää. Miksi toinen vahvaa esittää ja toinen poskeansa näyttää. Miksi toinen pahaa ja ilkeyttä haluaa, narsismiinsa hukkuu.
 
Miksi petoja toisille olemme?    

"Destiny turn her face nightmares and violent shapes the state of dreaming has left me numb. Blue eyes and wandering lips true lies through finger tips hiden tales of forbidden...

Maybe we`re just sleepwalking" (The Chain Gang of 1974)

Mun täytyy matkaani jatkaa...

-g