Itkuja

Olemme matkalla, joskus pelkääjän paikalla alle junan, toisinaan tarinan kertojia ja ohjaajia kohti auringonlaskuja. Tarinoita, jorinoita matkalla tuttuun ja tuntemattomaan, matkalla yllätyksiin.

Pimeää syksyistä tietä kulkiessa heittää katulamppujen kelmeä kajo ankeaa valoaan taajaman harmaiden kivikortteleiden seiniin ja puihin varjostaviin. Tuo valo auton lohduttoman likaisista ajovaloista uppoaa musertavalla voimallaan asfaltin märkään pintaan lähes himmeten silmän näkymättömiin. Edessä auto hidastaa kulkuaan, väläyttää jarruvalojaan, pysähtyy, etsiikö tietään vai hiipuuko kehräys moottorin omia aikojaan...

Tiedustelee Matkaaja hädän laatua. Alkaa taistelu sieluista, hyvyydestä, pahuudesta, täyttää kohtaloita maan. On mieli täynnä pahaa oloa. Kieli myrkkyä sylkee kuin musta käärme kuuman maan. Liekö liian lähellä toista ajanut ja pinna palanut. Aikuinen mies raivoaa vai raivoaako, purkaako pahaa oloaan vai väärään menneitä valintojaan. Tyhmäksi ja pojaksi sanominen ei ainankaan raivoa laantumaan saa, pikemminkin siitä yltyy pahuus syvyyksistä sielun maailmaa valloittamaan. Hetken kuin ikuisuus, pysähtyy aika ja Matkaaja katsoo kaikkea ulkopuolelta. Tuon ikuisuuden nanosekunnin aikana Matkaaja tunteen alkukantaisen, mielihyvää tuottavan murskaavan voiman jolla tarinoita päätetään ja uusia erillaisia aloitetaan. Ikuisuuden hetki mennyt ohi on ja valinta tehty unohtumaton. Jatkaa Matkaaja kulkuaan taipuen kuin paju myrskytuulen alla.

Vähempi mieli jatkaa hidasteluaan, ajaa eteen, purkaa oloaan raivoten ratilleen, mailmalleen, elämän antajille, valon kantajille. Vähemmän mielen pieni maailma, vihainen maailma. Olla jotakin ymmärtämättä ettei ole mitään, tietämättä ettei tiedä. Pysähtyy pihalle toisen, mieltään pahaa osoittamaan, myrkkyään sylkemään. Matkaaja toivoo vähemmälle mielelle hyvää elämää, menestystä ja onnea valinnoilleen, menestystä ihmisten parissa, tsemppiä elämään. Toivoo sydämestään, mitään muutakaan ei enää tehdä voi. Ei yhden hullun ajatuksia ja hulluutta voi tuhatkaan viisasta miestä toiseksi muuttaa.

Matkaaja jatkaa polullaan, pettyneenä hiekkouteensa, kehittymättömyyteensä. Pettyneenä ihmisiin ja heidän valintoihinsa. Voiko valita jos ei tiedä mistä valitsee... Matkaaja toteaa että muutama kirjaa vielä luettava on, elämää todeksi elettävä, ajatuksia ajateltava, matkalla.

Vain pakatut laukut odottavat oven vieressä, ihmiset niin vieraita ovat elämässä.

-g

Syvyyksiä

"Sotilas tuntematon kulkee, ei muista mutta tuntee, aamulla tulimeren kuumilla aalloilla keinuneen. Juurelle puun hän istuu, kuvaa tyttönsä katselemaan. Silmiä se kirvelee kun nähnyt on liikaa, mutta enemmän se koskee kun kotiin kirjoittaa. Niin kaunis on hiljaisuus ja kauniimpaa on kaipaus, kun muistoissa hetken olla saa silmänisku on ikuisuus." Kaija Koo

Minkä puun varrelle sinä kuljet, mitä sieltä katselet, mitä tunnet, vai tunnetko... Millaisilla aalloilla ratsastat, miten syvällä sukellat, mitä näetkään? Danten painajaismaisen helvetin, tulimeriä, ahdistavia mielipuolia... vai sumuisten vuorten vuolaita putouksia ja kesäisten niittyjen kauniita mieliä kuin perhosten tanssi. Vai meneekö päivä vain kulkiessa arjesta toiseen näkemättä savuverhoa enempää... Minne menet, etkä palaamaan suostukkaan vai jatkatko vaan arjen harmaan, tuo salainen valheen verho silmiesi edessä. Tuon verhon jonka taakse näkemään et pysty, tuntemaankaan.

"Hälle kerrottiin että kotiin kohta kuljetaan kukaties, mutta muistoissaan hän jos tänne jää niin hän on hävinnyt mies. Hän tietää miltä se tuntuu kun hiljaisuuteen jää ja savuverhon sameaan huntuun kaikki entinen häviää. Mutta niin kauan kuin hän kulkee elämä jättää jälkiään." Kaija Koo

Menetkö kotia kohti, näetkö miten kauniita ovat lehtien alapinnat vai onko yö pysyvää. Elämä satuttaa, kasvattaa, koettaa, antaa valtavia nautintoja, elämyksiä. Mitä sinä tunnet vai tunnetko? Uskallatko... Mitä pidemmälle käyvät päivät, niin toivon että muistat, mutta menneeseen et jää, että ajattelet muttet omaan mielesi syövereihin eksy. Valinta on sinun miten asioihin suhtaudut, millaisen vallan annat toisille ihmisille, arjelle, valheelle, maailmallesi, koettelemuksille, elämyksille, tunteille. Sinun valintasi... Aina voit valita uudelleen.

”Pitää katsoa kylmästi totuutta silmiin, kuitenkaan menettämättä hetkeksikään uskoa positiiviseen lopputulokseen." James Stockdale

-g