Itkuja

Olemme matkalla, joskus pelkääjän paikalla alle junan, toisinaan tarinan kertojia ja ohjaajia kohti auringonlaskuja. Tarinoita, jorinoita matkalla tuttuun ja tuntemattomaan, matkalla yllätyksiin.

Pimeää syksyistä tietä kulkiessa heittää katulamppujen kelmeä kajo ankeaa valoaan taajaman harmaiden kivikortteleiden seiniin ja puihin varjostaviin. Tuo valo auton lohduttoman likaisista ajovaloista uppoaa musertavalla voimallaan asfaltin märkään pintaan lähes himmeten silmän näkymättömiin. Edessä auto hidastaa kulkuaan, väläyttää jarruvalojaan, pysähtyy, etsiikö tietään vai hiipuuko kehräys moottorin omia aikojaan...

Tiedustelee Matkaaja hädän laatua. Alkaa taistelu sieluista, hyvyydestä, pahuudesta, täyttää kohtaloita maan. On mieli täynnä pahaa oloa. Kieli myrkkyä sylkee kuin musta käärme kuuman maan. Liekö liian lähellä toista ajanut ja pinna palanut. Aikuinen mies raivoaa vai raivoaako, purkaako pahaa oloaan vai väärään menneitä valintojaan. Tyhmäksi ja pojaksi sanominen ei ainankaan raivoa laantumaan saa, pikemminkin siitä yltyy pahuus syvyyksistä sielun maailmaa valloittamaan. Hetken kuin ikuisuus, pysähtyy aika ja Matkaaja katsoo kaikkea ulkopuolelta. Tuon ikuisuuden nanosekunnin aikana Matkaaja tunteen alkukantaisen, mielihyvää tuottavan murskaavan voiman jolla tarinoita päätetään ja uusia erillaisia aloitetaan. Ikuisuuden hetki mennyt ohi on ja valinta tehty unohtumaton. Jatkaa Matkaaja kulkuaan taipuen kuin paju myrskytuulen alla.

Vähempi mieli jatkaa hidasteluaan, ajaa eteen, purkaa oloaan raivoten ratilleen, mailmalleen, elämän antajille, valon kantajille. Vähemmän mielen pieni maailma, vihainen maailma. Olla jotakin ymmärtämättä ettei ole mitään, tietämättä ettei tiedä. Pysähtyy pihalle toisen, mieltään pahaa osoittamaan, myrkkyään sylkemään. Matkaaja toivoo vähemmälle mielelle hyvää elämää, menestystä ja onnea valinnoilleen, menestystä ihmisten parissa, tsemppiä elämään. Toivoo sydämestään, mitään muutakaan ei enää tehdä voi. Ei yhden hullun ajatuksia ja hulluutta voi tuhatkaan viisasta miestä toiseksi muuttaa.

Matkaaja jatkaa polullaan, pettyneenä hiekkouteensa, kehittymättömyyteensä. Pettyneenä ihmisiin ja heidän valintoihinsa. Voiko valita jos ei tiedä mistä valitsee... Matkaaja toteaa että muutama kirjaa vielä luettava on, elämää todeksi elettävä, ajatuksia ajateltava, matkalla.

Vain pakatut laukut odottavat oven vieressä, ihmiset niin vieraita ovat elämässä.

-g