Syvyyksiä

"Sotilas tuntematon kulkee, ei muista mutta tuntee, aamulla tulimeren kuumilla aalloilla keinuneen. Juurelle puun hän istuu, kuvaa tyttönsä katselemaan. Silmiä se kirvelee kun nähnyt on liikaa, mutta enemmän se koskee kun kotiin kirjoittaa. Niin kaunis on hiljaisuus ja kauniimpaa on kaipaus, kun muistoissa hetken olla saa silmänisku on ikuisuus." Kaija Koo

Minkä puun varrelle sinä kuljet, mitä sieltä katselet, mitä tunnet, vai tunnetko... Millaisilla aalloilla ratsastat, miten syvällä sukellat, mitä näetkään? Danten painajaismaisen helvetin, tulimeriä, ahdistavia mielipuolia... vai sumuisten vuorten vuolaita putouksia ja kesäisten niittyjen kauniita mieliä kuin perhosten tanssi. Vai meneekö päivä vain kulkiessa arjesta toiseen näkemättä savuverhoa enempää... Minne menet, etkä palaamaan suostukkaan vai jatkatko vaan arjen harmaan, tuo salainen valheen verho silmiesi edessä. Tuon verhon jonka taakse näkemään et pysty, tuntemaankaan.

"Hälle kerrottiin että kotiin kohta kuljetaan kukaties, mutta muistoissaan hän jos tänne jää niin hän on hävinnyt mies. Hän tietää miltä se tuntuu kun hiljaisuuteen jää ja savuverhon sameaan huntuun kaikki entinen häviää. Mutta niin kauan kuin hän kulkee elämä jättää jälkiään." Kaija Koo

Menetkö kotia kohti, näetkö miten kauniita ovat lehtien alapinnat vai onko yö pysyvää. Elämä satuttaa, kasvattaa, koettaa, antaa valtavia nautintoja, elämyksiä. Mitä sinä tunnet vai tunnetko? Uskallatko... Mitä pidemmälle käyvät päivät, niin toivon että muistat, mutta menneeseen et jää, että ajattelet muttet omaan mielesi syövereihin eksy. Valinta on sinun miten asioihin suhtaudut, millaisen vallan annat toisille ihmisille, arjelle, valheelle, maailmallesi, koettelemuksille, elämyksille, tunteille. Sinun valintasi... Aina voit valita uudelleen.

”Pitää katsoa kylmästi totuutta silmiin, kuitenkaan menettämättä hetkeksikään uskoa positiiviseen lopputulokseen." James Stockdale

-g