Vähiin kaikki käy ennenkuin loppuu. Taakse taivarannan vaeltaa, hahmo kaukaisuuteen katoaa, minne maailma jää. Toiset taivas korjaa, toiset tänne jää, päät vain lyö tyhjää. Sinne tielle kultaiselle voi viedä vain sellaisen, jotkan nähnyt on kaiken. Vieläkö ne aamuun hämärään, maahan kasteiseen viestiä tuovat kaukaisen maan, hetken vielä hiljaista on. Hiljaisuus on äänettömyydessään niin äärettömän mahtavaa. Sulaako ikijää vain tuleeko pysyvästi pimeää. Vai onko ikuista vaan kaikki tää... Silmät syvälle kauas tuijottaa, sattuu teitä katsoa. Typeryys on tyhmyyttä vaan.
Veli veljeä taaskaan kun ymmärrä ei, siksi valvoin sehän on työ vartiain. Alla tähtien raiskattu maa, kulkee pimeässä valonkantajat, toivon antajat, lopun profeetat, surujen tuojat, pahan luojat, mutta tuleeko vastaa kulkeeko hän joka on muita enemmän. Hetki ennen valoa on kaikista pimeintä. Vaiko onko laukut taisteluista pakatut vieressä oven odottamassa.
Todellisuus on sen minkä siitä itse luot. Tai vain vitsi jos et tiedä mikä mihinkin vaikuttaa. Menet, käännyt, pyörit, teet, valitset vai oikeasti voitko edes valita vasenta tai oikeaa... Miten voit valita jos et tiedä mitkä asiat vaikuttavat valintaan. Harhaa, kuin tanssi koko yön, kieltäydyt luovuttamasta koska haluat ja pidät siitä. Tykkään tai en tykkää, minä haluan tai en halua... mitä oikeasti voitkaan valita. Vain tyhjä huone. Työnnätkö vain pään pensaaseen ja uskottelet olevasi olemassa. Oletko piilossa pahalta vaiko hyvän puolesta teillä taisteluiden. Katselletko kesää perhosen lailla vai takaa miekan kyynisyyden. Aurinko, tähde kaikki on yhtä ja samaa rakkautta, vain tähtipölyä.
Näetkö kirkaana, ymmärrätkö, tasaisena tienä kohti auringon laskevaan taivaanrantaa, rauhassa iäisen seesteisyyden. Oletko tässä vielä huomenna.
Miten sinä kuljet taivaanrannan taa, kohti tietä kultaista... Millainen elämä on kaiken sen arvoinen.
-g
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Sivistys
Juoksenko junaan viimeiseen vain näinkö sen vain menneen. Teillä tuntemattomilla katsoin kauniita rantoja taivaan, kauemmas kuin nähdä voi. Vuoria lumihuippuisia, vuonoja smaragdin vihreitä. Haistoin ilmaa jäämeren raikkaan. Kauneutta kuolleilla kielillä. Hiljaisuutta ilman ääniä, ei hiiskaustakaan, rauhaa itseään suurempaa. Kuljin huipuilla tuntureiden, nukuin kainalossa nummien. Metsän näen jämäkän ja vaaran sinertävän. Tahdoin olla vapaa, hengittää hillan ja havun tuoksua, nähdä taivaanrannan taa.
Riemua joka saa nauramaan, onnea, yhteyttä sanoinkuvaamatonta...
Näin teitä ihmisen, viillettyjä arpia iholla samettisella, pientareita likaisia, piittaamattomasti heitettyjä roskia, tupakan natsoja, jälkiä maantumattomia. Levähdyspaikkoja kaatopaikkoina. Ihminen sivistymätön raiskaa tämän maan... Hajullaan ja mellullaan tuhoaa, omistaa oikeudettomasti, kaiken ympäröi. Missä se sivistys asuu, yhteiskunnassako vaiko kollektiivinen typeryys. Tuli ja jää kaiken pois pyyhkii.
Sinun pitäisi tietää paremmin!
Uusi yö laskeutuu yhtä nopeasti kuin se meneekin. Muistot varjojen laskeutuvat kuin muste sivuille kirjojen, hämärtyen aikaan äärettömään. Muistatko illan siellä, neljän tuulen tiellä, tiellä hiljaisuuden, kylmän kuun, kirkkaiden lähteiden, vesien raikkaiden. Leijona karjahtaa täysikuulle ja avaruuskin hiljenee. Riittääkö meille enkeleitä...
Etsin sinut tuhannesta maailmasta vaikka se veisi kymmentuhannen elämän ajan. Pidän kiinni ja unohdun aikaan. Matkamies maan, aina kaipaus pois tästä maailmasta. Onnensoturin sanomaa; sellainen on matkamiehen zen-matka.
Harva tällä hymyilee, kaikkilla täällä kiire on, kiire ei minnekkään. Tuo ainoa paikka lie vailla vainoa on korpimaa. Siellä ei ole mitään pahaa on vain hyvä. Hiljaisuus pitää kuulla.
-g
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Äärellä
Nopeus... mikä on nopein maailmassamme. 100m maailman ennätys mies Usain Bolt (9,58/100m), vaiko Leopardi... niin kerran eräs hieno kenraali kysyi sotilailta ääressä pöydän pyöreän mitä eroa on Leopardilla ja Pantterilla? Ja onnenensoturi, tuo legendaarinen "ratsumestari" tiesi vahvasti todistaa sen olevan sama eläin... Niin palaampa takaisin siihen nopeuteen, auto, lentokone, avaruusraketti vaiko neutroni, kenties valo. Valon nopeutta ei voi mikään ylittää todisti jo Einstein, mutta on olemassa kaksi nopeampaakin asiaa. Kosminen inflaatio ja ajatus.
Kosmisesta inflaatiosta maan tasalle kaikkein nopeimpaan vauhdin matkaan. Ajatus ennättää hetkessä maailman kaikkeuden tuolle puolen ja kauas sen taa tarinoiden, satujen maailmaan. Maailmaan mielikuvituksen, unelmien, maailmaan unohduksen ja omien musteen jälkien, maalausten, eriväristen auringonlaskujen, taakse taivaanrannan tarinoiden.
Oletko koskaan kävellyt pitkin lehtoja, polkuja kuusikkojen, teitä keskellä ojien, pitkospuita soiden. Kiivennyt huipulle tuntureiden ja vuorien. Nähnyt taivaanrannan taakse, kuullut tuulen henkäyksen korvissa tai nähnyt pilvien meret alla suurten tunturien peittäen pumpulillaan lepäävän maan. Olettko ottanut torkut tunturin rinteellä ja nauttinut hetkestä koko maailman kaikkeuden käsivarsilla, syleilyssä lämpimässä. Hetkiä joka eivät iänaikaisesta muistista poistu koskaan. Ja vain nuo tuollaiset hetket, nuo hetket ikuiset ovat säilyttämisen arvoiset, kokemisen arvoisia.
"Silence must be heard" (Enigma). Osaatko kuunnella hiljaisuutta. Pystytkö siihen...
Reittiä tuota rauhallista maalaismaisemaa kävellessäni katselin ympärilleni ja pysähdyin suurten kuusten katveeseen... rauhaisaan keitaaseen, hetken huojuvaan hiljaisuuteen, seesteisyyteen maan. Kävellä tuolla katveessa kuusien helppoa on, ajatuksia tuulettaean, voimaannuttaen. Rauhaa. Ei aluskasvillisuutta, ei risuja, ei esteitä turhia. Vain seesteistä rauhaa, helppoa. Ikuisuus on pitkä aika. Siihenkin voi hukkua.
Matkaa jatkaen tiellä maalaisten, heikkaisen kuoppaista välistä peltojen, välistä metsäsaarekkeiden. Vastaan tulee metsä joskus hakattu. Nuorta piiskaavaa, vihaista puustoa, koivua, pajua, kuusen taimia. Metsää matalaa, risukkoa. Poikia poloisia, kovin tutun oloisia. Nuorukaisen mieli on kuin uusi hakattu metsä, risukkoinen ja paljon aluskasvillisuutta, kaikki sikinsokin sekaisin. Kulkea vaikeata siellä on, niin paimenen kuin metsämiehenkin. Ei koskaan, ikinä, aina. Agressiivista voimaa, ehdottomuuksia. Ikuisuus on pitkä aika.
Erilaisia metsiä, erilaisia elämiä, niin erilaisia ajatuksia. Aikuisen seesteistä ja nuorukaisten risukkoista ja kovin niin erilaista energiaa.
Kyllä ne kaikki vuodet, kaikki ne metsät ja kaikki ne hetket ovat lyöneet leiman minuunkin. Millaisen metsän sinä kasvatat, miten sitä hoidat.
-g
Kosmisesta inflaatiosta maan tasalle kaikkein nopeimpaan vauhdin matkaan. Ajatus ennättää hetkessä maailman kaikkeuden tuolle puolen ja kauas sen taa tarinoiden, satujen maailmaan. Maailmaan mielikuvituksen, unelmien, maailmaan unohduksen ja omien musteen jälkien, maalausten, eriväristen auringonlaskujen, taakse taivaanrannan tarinoiden.
Oletko koskaan kävellyt pitkin lehtoja, polkuja kuusikkojen, teitä keskellä ojien, pitkospuita soiden. Kiivennyt huipulle tuntureiden ja vuorien. Nähnyt taivaanrannan taakse, kuullut tuulen henkäyksen korvissa tai nähnyt pilvien meret alla suurten tunturien peittäen pumpulillaan lepäävän maan. Olettko ottanut torkut tunturin rinteellä ja nauttinut hetkestä koko maailman kaikkeuden käsivarsilla, syleilyssä lämpimässä. Hetkiä joka eivät iänaikaisesta muistista poistu koskaan. Ja vain nuo tuollaiset hetket, nuo hetket ikuiset ovat säilyttämisen arvoiset, kokemisen arvoisia.
"Silence must be heard" (Enigma). Osaatko kuunnella hiljaisuutta. Pystytkö siihen...
Reittiä tuota rauhallista maalaismaisemaa kävellessäni katselin ympärilleni ja pysähdyin suurten kuusten katveeseen... rauhaisaan keitaaseen, hetken huojuvaan hiljaisuuteen, seesteisyyteen maan. Kävellä tuolla katveessa kuusien helppoa on, ajatuksia tuulettaean, voimaannuttaen. Rauhaa. Ei aluskasvillisuutta, ei risuja, ei esteitä turhia. Vain seesteistä rauhaa, helppoa. Ikuisuus on pitkä aika. Siihenkin voi hukkua.
Matkaa jatkaen tiellä maalaisten, heikkaisen kuoppaista välistä peltojen, välistä metsäsaarekkeiden. Vastaan tulee metsä joskus hakattu. Nuorta piiskaavaa, vihaista puustoa, koivua, pajua, kuusen taimia. Metsää matalaa, risukkoa. Poikia poloisia, kovin tutun oloisia. Nuorukaisen mieli on kuin uusi hakattu metsä, risukkoinen ja paljon aluskasvillisuutta, kaikki sikinsokin sekaisin. Kulkea vaikeata siellä on, niin paimenen kuin metsämiehenkin. Ei koskaan, ikinä, aina. Agressiivista voimaa, ehdottomuuksia. Ikuisuus on pitkä aika.
Erilaisia metsiä, erilaisia elämiä, niin erilaisia ajatuksia. Aikuisen seesteistä ja nuorukaisten risukkoista ja kovin niin erilaista energiaa.
Kyllä ne kaikki vuodet, kaikki ne metsät ja kaikki ne hetket ovat lyöneet leiman minuunkin. Millaisen metsän sinä kasvatat, miten sitä hoidat.
-g
Miksi
Minne katosi päivät, vierastatko kaikkea pintapuolista, itsekästä? Onko sinulla vakaamus, vakaamus jonka puolesta taistella, elää ja kuolla... Mutta mistä sinä tiedät että juuri se sinun vakaamus on oikea, juuri se mitä sinä ajatellet on oikein? Mihin sinä vertaat sitä?
Oletko vain sydämeltäsi ylpeä hölmöläinen. Vain seireeni joka runoilee ja jonka kirjaimet viettelee... Voiko joillakin olla korkeampaa tietoa jota me emme näe. Tai emme ymmärrä ja jonakin päivän huomaamme olevamme väärässä. Mistä me sen tiedämme? Usko itseesi, mutta mitä uskot...
Mistä sinä tiedät että olet olemassa? Mitä jos kaikki onkin vain heijastusta ajatuksistasi... tai jonkin toisen ajatuksista. Ikivanha kompa johon ei ole vastausta. Et sitä millään todistaa voi. Solus ipse, tunne itsesi. Kuka ajattelee? Minä ajattelen... niinkö luulet. Ikuistako tämä tietämättömyyden onni on. Miten voit erottaa unen ja "todellisuuden" rajan. Pieni paljastus... Todellisuutta ei voi määritellä. Ehkä ajattelet että tottakai voi, tottakai todellisuus on olemassa, mutta todista se...vaikka löisit minua pesäpallomailalla et millään voi todistaa että tämä kaikki on todellista. Maybe we`re just sleepwalking, again.
"Olen kertonut miten kappale liikkuu, sen pitäisi riittää, en miksi se liikkuu" (sir Isaac Newton). Wauu, tuota käsittämätöntä suuruutta! Näe sanojen lauseiden taakse. Tee näkymättömästä näkyvä.
Miksi; on maailman kaikkeuden, elämän, kuoleman, ihmisten, suhteiden, talouden, rakkauden, sodan, rauhan, kaiken, paras kysymys. Älä koskaan unohda sitä, se kertoo totuuden, aikanaan, koska kaikella on aikansa.
"Luonto ei ymmärrä pilailua, ei sarkasmia; se on aina totuuden mukainen ja ankara; ja virheet ja viat ovat aina ihmiskätten töitä. Luonto halveksii ihmistä joka ei kykene arvostamaan sitä; se paljastaa itsensä ja salaisuutensa vain soveliaille, turmeltumattomille ja totuudenmukaisille." (Goethe)
Älä anna periksi viattomuudestasi, kunniastasi ja turmeltumattomuudestasi. Älä anna koskaan periksi arjen, työn, toisten ihmisten, kumpanien, elämäsi edessä. Ole se miksi synnyit, viaton, soturi, ole paras itsesi. Nyt on yhdestoista hetki... kello lyö yksitoista. Muista kunnioituksella niitä jotka ovat menneet ennen sinua ja muistakaa ne jotka eivät tänään olleet täällä. Jaa maailmaan sinun osasi toivosta, jaa sinun osasi kauniimmasta tulevaisuudesta.
-g
Oletko vain sydämeltäsi ylpeä hölmöläinen. Vain seireeni joka runoilee ja jonka kirjaimet viettelee... Voiko joillakin olla korkeampaa tietoa jota me emme näe. Tai emme ymmärrä ja jonakin päivän huomaamme olevamme väärässä. Mistä me sen tiedämme? Usko itseesi, mutta mitä uskot...
Mistä sinä tiedät että olet olemassa? Mitä jos kaikki onkin vain heijastusta ajatuksistasi... tai jonkin toisen ajatuksista. Ikivanha kompa johon ei ole vastausta. Et sitä millään todistaa voi. Solus ipse, tunne itsesi. Kuka ajattelee? Minä ajattelen... niinkö luulet. Ikuistako tämä tietämättömyyden onni on. Miten voit erottaa unen ja "todellisuuden" rajan. Pieni paljastus... Todellisuutta ei voi määritellä. Ehkä ajattelet että tottakai voi, tottakai todellisuus on olemassa, mutta todista se...vaikka löisit minua pesäpallomailalla et millään voi todistaa että tämä kaikki on todellista. Maybe we`re just sleepwalking, again.
"Olen kertonut miten kappale liikkuu, sen pitäisi riittää, en miksi se liikkuu" (sir Isaac Newton). Wauu, tuota käsittämätöntä suuruutta! Näe sanojen lauseiden taakse. Tee näkymättömästä näkyvä.
Miksi; on maailman kaikkeuden, elämän, kuoleman, ihmisten, suhteiden, talouden, rakkauden, sodan, rauhan, kaiken, paras kysymys. Älä koskaan unohda sitä, se kertoo totuuden, aikanaan, koska kaikella on aikansa.
"Luonto ei ymmärrä pilailua, ei sarkasmia; se on aina totuuden mukainen ja ankara; ja virheet ja viat ovat aina ihmiskätten töitä. Luonto halveksii ihmistä joka ei kykene arvostamaan sitä; se paljastaa itsensä ja salaisuutensa vain soveliaille, turmeltumattomille ja totuudenmukaisille." (Goethe)
Älä anna periksi viattomuudestasi, kunniastasi ja turmeltumattomuudestasi. Älä anna koskaan periksi arjen, työn, toisten ihmisten, kumpanien, elämäsi edessä. Ole se miksi synnyit, viaton, soturi, ole paras itsesi. Nyt on yhdestoista hetki... kello lyö yksitoista. Muista kunnioituksella niitä jotka ovat menneet ennen sinua ja muistakaa ne jotka eivät tänään olleet täällä. Jaa maailmaan sinun osasi toivosta, jaa sinun osasi kauniimmasta tulevaisuudesta.
-g
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Ääretön
Vain lehtenä kaikkeuden äärettömillä aalloilla vaeltaen...
Kuuta täyttä katsoen, mitä silloin ajattelen. Huudanko voimieni tunnossa, tuskassa kuuta kohti koko naapuruston herättäen. Vaiko kaupungin katuja laahustaen tai mahdilla voiman koko maata vavahduttaen. Vai sisällesikö kaiken patoat...
Mitä sinä mietit? Mietitkö miksi roskapaperin joku maahan heittänyt on. Miksi toinen raapustanut merkkinsä seinään on. Miksi toinen talon maalaa toinen ruohoa leikatuksi ei saa. Miksi naapuri uuden auton ostaa. Miksi on uusi parempi liittymä tielle rakennettu ja nopeutta pudotettu. Mietitkö miksi toisella töitä on ja toinen kenkiä kuluttaa. Miksi toinen kiiltävään työnsä tuloksen tuhlaa. Miksi onni jonkun vierellä kulkee, toinen kurjuutta katsella saa. Miksi toinen positiivisia puhuu ja toinen murheisiin hukkuu. Miksi toinen kuuta katselee ja toinen televisioon katoaa. Leipää ja sirkushuvia. Miksi säätä toinen katsoo ja toinen itsestään lukee. Miksi poliitikot keskittyy... öööh politiikkaan, eikä tärkeään. Miksi toinen salaisuuksia tietää ja toinen pimennossa vaeltaa. Miksi toista ihmiset arvostaa ja toisen seuraa sietää ei voi. Miksi toinen viininkarahviin tartuu ja toinen ei silmiin katsoa voi. Miksi toinen hyökkää, toinen puolustaa. Miksi toinen auttaa, toinen pyytää. Miksi toinen rakastaa, toinen hyväksikäyttää. Miksi toinen vahvaa esittää ja toinen poskeansa näyttää. Miksi toinen pahaa ja ilkeyttä haluaa, narsismiinsa hukkuu.
Miksi petoja toisille olemme?
"Destiny turn her face nightmares and violent shapes the state of dreaming has left me numb. Blue eyes and wandering lips true lies through finger tips hiden tales of forbidden...
Maybe we`re just sleepwalking" (The Chain Gang of 1974)
Mun täytyy matkaani jatkaa...
-g
Kuuta täyttä katsoen, mitä silloin ajattelen. Huudanko voimieni tunnossa, tuskassa kuuta kohti koko naapuruston herättäen. Vaiko kaupungin katuja laahustaen tai mahdilla voiman koko maata vavahduttaen. Vai sisällesikö kaiken patoat...
Mitä sinä mietit? Mietitkö miksi roskapaperin joku maahan heittänyt on. Miksi toinen raapustanut merkkinsä seinään on. Miksi toinen talon maalaa toinen ruohoa leikatuksi ei saa. Miksi naapuri uuden auton ostaa. Miksi on uusi parempi liittymä tielle rakennettu ja nopeutta pudotettu. Mietitkö miksi toisella töitä on ja toinen kenkiä kuluttaa. Miksi toinen kiiltävään työnsä tuloksen tuhlaa. Miksi onni jonkun vierellä kulkee, toinen kurjuutta katsella saa. Miksi toinen positiivisia puhuu ja toinen murheisiin hukkuu. Miksi toinen kuuta katselee ja toinen televisioon katoaa. Leipää ja sirkushuvia. Miksi säätä toinen katsoo ja toinen itsestään lukee. Miksi poliitikot keskittyy... öööh politiikkaan, eikä tärkeään. Miksi toinen salaisuuksia tietää ja toinen pimennossa vaeltaa. Miksi toista ihmiset arvostaa ja toisen seuraa sietää ei voi. Miksi toinen viininkarahviin tartuu ja toinen ei silmiin katsoa voi. Miksi toinen hyökkää, toinen puolustaa. Miksi toinen auttaa, toinen pyytää. Miksi toinen rakastaa, toinen hyväksikäyttää. Miksi toinen vahvaa esittää ja toinen poskeansa näyttää. Miksi toinen pahaa ja ilkeyttä haluaa, narsismiinsa hukkuu.
Miksi petoja toisille olemme?
"Destiny turn her face nightmares and violent shapes the state of dreaming has left me numb. Blue eyes and wandering lips true lies through finger tips hiden tales of forbidden...
Maybe we`re just sleepwalking" (The Chain Gang of 1974)
Mun täytyy matkaani jatkaa...
-g
lauantai 25. tammikuuta 2014
Lähemmäksi
Seisot katsellen ihmisten vilinää, kiirettä rientää paikasta toiseen, täysin uupuneina. Seisot tuolla edessä Helsingin rautatieaseman ja ohi kiitää vihreän keltainen raitiovaunu 6T kohti länsisatamaa. Toiselle kohti uutta lähtöä ilon sirkuksen, toisille työmiehillä kohti toista maata, uupuneina kohti kotia...
Mutta hetkinen, kelatkaamme nauhuria hieman taaksepäin... Näet tuossa 6T linjan raitiovaunussa pojan piikkitukkaisen joka pomputtaa tennispalloa lattiaan samaan kohtaan. Mitä näkee poika piikkitukkainen palloa pomputellessaan. Pallo liikkuu ylös ja alas, ylös ja alas aina vain samassa kohdassa 6T raitiovaunun lattiaa.
Mitä sinä näet kadun varrelta... Tuo tennispallo keltainen osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 16 metrin päässä edellisestä kohdasta!
Vaihdetaan paikkaa. Katsoit edellisenä iltana uuden Man of steel elokuvan sen innoittaman saat valtavat voimat suoniisi ja ponkaiset ilmaan kuin Neo tai Superman konsanaan. Lennät läpi pilvien tuuli hiuksissa ja sininen hohde takana, vapaa kaikesta. Pysähdyt poissa painovoiman vaikutuksesta kauas avaruuden aalloilla ja katsot alas. Katsot alas ja tuolla superkatsellasi näet maan, näet Euroopan, Suomen, Helsingin, rautatieaseman ja tuon samaisen 6T linjan raitiovaunun sekä piikkitukkaisen pojan, mutta ennen kaikkea näet pallon. Tuon keltaisen tennispallon joka osuu raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 89,4 kilometrin päässä edellisestä kohdasta!
Ponkaiset hieman lisää vauhtia ja lennät ohi Jupiterin suuren punaisen täplän, tuon myrskyn ikuisen, läpi Saturnuksen sateenkaaren värein säihkyvin ja timantin kirkkaiden jäärenkaiden. Lennät yhä kauemmaksi pois aurinkokunnasta ja VARO, hups melkein törmäsit Voyageriin. Pysähdyt ja katsot nyt tuo pallon yhdellä pompula liikkuu jo 651 kilometriä + tuo 89,4 kilometriä jos maa nyt sattuu pyörimään horisontaalisesti (eihän siellä ole mitään horisonttia) juuri samaan suuntaan.
Ponkaiset vielä kerran vauhtia, rikot rajoja, lennät läpi sumujen, ohi supernovien (varo mustia aukkoja ettei ne nielaise sinua) kauemmaksi katsot linnurattaa meidän omaa kaunista Milkywaytä kaarrat linnunradat horisottaaliselle tasolle kauas pois keskelle tyhjää avaruutta kauemmaksi kuin kukaan ihminen miljoonaan vuoteen voi päästä. Katsot sieltä tuota 6T linjan raitovaunua, tuota piikkitukkaista poikaa ja sitä keltaista tennispalloa. Tennispallo osuu raitiovaunun lattiaa ja seuraavan kerran se osuu tuon raitiovanun lattiaan 2100 + 615 + 89,4 kilometrin päässä jos aurinkokunta ja maa nyt sattuu liikkumaan horisontaalisesti samaan suuntaan. Itseasiassa kaikki pyöriin sinne tänne vinksin vonksin tosin Keplerin ja Newtonin lakeja noudattaen kaaoksellisessa järjestyksessä.
Osaatko takaisin, entä osaatko katsoa asioita erinlaisesta näkövinkkelistä, erinlaisesta perspektiivistä. Voiko niitä olla, niitä perspektiivejä, niissä asioissa, ihmisissä joita sinä päivittäin kohtaat... Pystytkö hyppäämään toisten saappaisiin ja katsomaan kaikkeutta sieltä, katsomaan mitä toiset näkevät tai ovat näkemättä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa, nähdä syvälle sieluun, läpi itkujen, hymyjen, kasvojen kireiden, nähdä yli yhteiskunnan kiireiden ja siitähuolimatta kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja koskettamaan sieluja. Asiat ovat vain perspektiivi kysymyksiä!
-g
Mutta hetkinen, kelatkaamme nauhuria hieman taaksepäin... Näet tuossa 6T linjan raitiovaunussa pojan piikkitukkaisen joka pomputtaa tennispalloa lattiaan samaan kohtaan. Mitä näkee poika piikkitukkainen palloa pomputellessaan. Pallo liikkuu ylös ja alas, ylös ja alas aina vain samassa kohdassa 6T raitiovaunun lattiaa.
Mitä sinä näet kadun varrelta... Tuo tennispallo keltainen osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 16 metrin päässä edellisestä kohdasta!
Vaihdetaan paikkaa. Katsoit edellisenä iltana uuden Man of steel elokuvan sen innoittaman saat valtavat voimat suoniisi ja ponkaiset ilmaan kuin Neo tai Superman konsanaan. Lennät läpi pilvien tuuli hiuksissa ja sininen hohde takana, vapaa kaikesta. Pysähdyt poissa painovoiman vaikutuksesta kauas avaruuden aalloilla ja katsot alas. Katsot alas ja tuolla superkatsellasi näet maan, näet Euroopan, Suomen, Helsingin, rautatieaseman ja tuon samaisen 6T linjan raitiovaunun sekä piikkitukkaisen pojan, mutta ennen kaikkea näet pallon. Tuon keltaisen tennispallon joka osuu raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 89,4 kilometrin päässä edellisestä kohdasta!
Ponkaiset hieman lisää vauhtia ja lennät ohi Jupiterin suuren punaisen täplän, tuon myrskyn ikuisen, läpi Saturnuksen sateenkaaren värein säihkyvin ja timantin kirkkaiden jäärenkaiden. Lennät yhä kauemmaksi pois aurinkokunnasta ja VARO, hups melkein törmäsit Voyageriin. Pysähdyt ja katsot nyt tuo pallon yhdellä pompula liikkuu jo 651 kilometriä + tuo 89,4 kilometriä jos maa nyt sattuu pyörimään horisontaalisesti (eihän siellä ole mitään horisonttia) juuri samaan suuntaan.
Ponkaiset vielä kerran vauhtia, rikot rajoja, lennät läpi sumujen, ohi supernovien (varo mustia aukkoja ettei ne nielaise sinua) kauemmaksi katsot linnurattaa meidän omaa kaunista Milkywaytä kaarrat linnunradat horisottaaliselle tasolle kauas pois keskelle tyhjää avaruutta kauemmaksi kuin kukaan ihminen miljoonaan vuoteen voi päästä. Katsot sieltä tuota 6T linjan raitovaunua, tuota piikkitukkaista poikaa ja sitä keltaista tennispalloa. Tennispallo osuu raitiovaunun lattiaa ja seuraavan kerran se osuu tuon raitiovanun lattiaan 2100 + 615 + 89,4 kilometrin päässä jos aurinkokunta ja maa nyt sattuu liikkumaan horisontaalisesti samaan suuntaan. Itseasiassa kaikki pyöriin sinne tänne vinksin vonksin tosin Keplerin ja Newtonin lakeja noudattaen kaaoksellisessa järjestyksessä.
Osaatko takaisin, entä osaatko katsoa asioita erinlaisesta näkövinkkelistä, erinlaisesta perspektiivistä. Voiko niitä olla, niitä perspektiivejä, niissä asioissa, ihmisissä joita sinä päivittäin kohtaat... Pystytkö hyppäämään toisten saappaisiin ja katsomaan kaikkeutta sieltä, katsomaan mitä toiset näkevät tai ovat näkemättä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa, nähdä syvälle sieluun, läpi itkujen, hymyjen, kasvojen kireiden, nähdä yli yhteiskunnan kiireiden ja siitähuolimatta kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja koskettamaan sieluja. Asiat ovat vain perspektiivi kysymyksiä!
-g
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)