Kuvia

Kävelen jo illan pimentyessä olohuoneestani keittiöön ja matkalla tuolla kallalla maalatulla vaalealla seinällä kiinnitän huomioni lähes seinän kokoiseen peiliin ja noihin mustiin kehyksin jotka rajaavat seinän kuin yön aamusta... Tuosta peilistä minua katsoo veistos kuin kreikkalainen jumala, lähes valmis pronssiin valettavaksi. Palaan keittiöstä ja näen tuosta peilistä syvin silmin tuijottavan afrikan hurjimman alfauroksen, tuon leijonan joka ylväästi ärjyy savanin auringonlaskuun kuuluttaen mahtiaan kuin Mufasa.

Mitä sinä kohtaat peilissäsi? Millainen on kuvasi itsestäsi ja miksi se on...

Se olet Sinä! Ääretön mahdollisuus auringon noustessa. Sinä, kantaen aamuntähteä. Sinä, kantaen valoa kaukaisen maan. Millainen sinun maasi on, millainen sinun valosi on, millainen on Sinun kuva itsestäsi? 

Tiedä mitä olet ja tiedä mihin olet menossa! Ennenkuin tiedät, fake it untill you make it. Sinun pitää tietää, sinun täytyy uskaltaa, uskaltaa nähdä kuvasi juuri sellaisena kuin haluat olla, millainen elämässäsi haluatkaan olla... Sinä olet kaunis sellaisena kuin olet, Sinä olet Sinä ja olet sen kuvan luoja. Älä anna kenellekkään valtaa väittää muuta. Älä annan kenenkään painaa itseäsi alas.

Olet kaunis, kaunis kuin kirsikan kukat japanin. Olet järkähtämätön, järkähtämätön kuin graniittista hakattu joonialainen pylväs. Olet arvokas, arvokas kuin suurin salaisuus päällä maan. Sinä olet sen arvoinen. "Ainoastaan uneksia myrkyttää päivänsä, kantaen taakkaa murheiden, suurempaa kuin synneillään ansaitsee" John Keats. 

Näen leijonan. Näen Caesarin laakeriseppeleessään. Näen tulevaisuuden. Näen elämän, tässä hetkessä, nyt.

-g