Entä jos kaikki se mitä etsit on edessä sinun... Etsitkö jotakin, ehkä sen löysitkin, ehkä kadotitkin.
Millaisia asuja sinä pidät juhlissa? Mitä katsot, mihin huomion kiinnität. Elämähän on vain nyt ja tässä.
Olipa kerran... säkenöivän kaunis nainen ja komea hyvätapainen mieshenkilö jotka riensivät päivien kiireisten jälkeen juhliin kutsuttuna, nostettuna arvoon ansaittuun ja ansaitsemattomaan. Voisimme miettiä yötä pysyvää, ketoja kauniita, puiden lehtien huminaan, lintujen lentoa lämpimään, loppua maailman. Mutta muutuuko mikään ja kaikki muuttuu... Kävelevät kauniit ja rohkeat mattoa punaista kohti kunnian kukkuloita juhliin kansakunnan päällä korut komeat, silkit kauneimmat. Mihin ilmapäät silloin keskittyy, leipää ja sirkushuveja.
Unohtuu arki harmaa hetken vaan, pakatut laukut oven pielessä. Kävelee kuninkaat ilman vaatteita kansan kadulla hurratessa hurmostaan. Näinkö me päivämme lyhyet, arvokkaat elämme, harhassa. Katsoen, arvostellen vaatteita kuninkaiden. Näinkö me kunnioitamme uhrauksia menneiden. Näinkö me ylistämme lahjaa ainutlaatuista jonka saaneet olemme.
Lennä siipien vapaiden lailla lintusten. Lennä eri suuntaan kuin muut, muuta muidenkin reittiä, onnistu, näe hetki suurempi, huuda läpi kaikkeuden vapautta ja he kuulevat. Katso läpi verhon harmaa, synkän, pimeän.... mustakin on vain harmaan sävyjä. Kuinka paljon sinun pitää uida vasten virtaa keksinkertaisuuden, tulvaveden likaisen. Jokaisella meillä määrämme on, laskematon, etkä sitä hetkeä omistaa saa. Kaikkeudessa ei ole paikkaa jossa valo ei olisi käynyt, edes hetken, takerru sen totuuteen, purista kättä valonkantajan, opeta muitakin kävelemään. Katso, kuuntele, ajattele niin näet...
"Minän eheyden antama voima on viisaus, elämän viisaus. Silloinkin kun ei pysty minän eheyteen on tavoitteena olla vähemmän rikkinäinen."
-g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti