Suunnitelmia

Nuorena voimaa uhkuvana kävelin perhoset mahanpohjassa muodostelmalentoa lentäen kohti mahtavia tammisia ovia suurien pilviä kurkottavien mäntyjen varjossa. Osaamatta aavistaa, osaamatta katsoa mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Osaamatta ajatella missä olenkaan vuoden, neljän tai kymmenen päästä. Mutta on hetkiä jolloin suurien puiden katveessa tuntee kosketuksen jonkin suuremman, ikuisen kuin äänen historian. Tuo aurinkoinen alkusyksyinen päivä, uusi päivä niinkuin niin monelle muullekin uudessa tulevaisuudessa, uudessa suunnitelmassa.

Kaksikymmentäyksi vuotta ja kuljen uudestaan tuota samaa tietä, noiden vieläkin suurempien lähes eeppisten mäntypuiden varjossa ja mietin tuota suurta suunnitelmaa. Niin suurta että hämäränverhoon se kätkeytyy ja vain pilkahduksen siitä hetkittäin nähdä saattaa. Niin monta henkäystä, niin monta ja missä olenkaan...

"Pieni sydän taivaltaa, väsyneenä maailmaan, maisema niin lohduton, vielä kotiin matkaa on. Kuka voisi rauhoittaa, levotonta matkaajaa. Hämärään jo kietoutuu, joenrannan vanha puu. Yön on tyyni suojainen, uni syvä takaa sen. Nukkuu lintu oksallaan, se unta näkee lennostaan. Tie ei kerro tulevaa, silti tahdon uskaltaa taivanrannan tarinan kuulla loppuun haluan." Sakari Kuosmanen

Millaisen tarinan sinä haluat luoda, millaisen tarinan haluat kertoa? Kerrotko itse oman tarinasi vai elätkö muiden suunnitelmien mukaisesti. Luotko oman suunnitelman, jalostatko sen tarinaksi jota kuninkaatkin kuuntelevat ja jolle jumalatkin nauravat. Elätkö oman elämäsi vai jonkun toisen. Oletko tuomittu vain kulkemaan kuin lastu virran mukana vai kannatko myös muita tyrskyjen yli. Onko suurempaa ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, välittämistä kuin näyttää valoa pimeyden keskellä, kulkea ensimmäisenä kohti pimeää tuntematonta tietä ja auttaa joukkoa turvalliseen, tyyneen satamaan?

Ensin on autettava itseään, ensin on kasvettava. Se on meidän vastuumme ystäville, kumppaneille, yhteisölle ja ennenkaikkea lapsille. Lapset ovat tulevaisuus, lasten silmissä on valo ja nauru. Niitä mekin tarvitsemme sielumme pohjalle. Ja jonakin päivänä olet itse valmis kantamaan valoa, näyttämään esimerkkiä ja seuraavana valoa kykenee kantamaakin jo joku muu.   

-g