Usko

Nouset kehään ja katsot vastustajaasi. Olet noiden armottomien kehänarujen vankina ja tuo ruma, vahva, valtava jättiläinen edessäsi irvistää pilkaten olemassaoloasi. Kello kumahtaa ja iskuja satelee oikealta, vasemmalta, suoraa edestä ja takaakin. Silmä ei edes ehdi nähdä, hand is quicklier than the eye. Ajaudut nurkkaan ja vastustajasi on armoton, murjoen, hyökäten, lyöden kaikilla keinoilla. Tuo olento ivaa mitättömyyttäsi pelkästään olemalla, ylivoimallaan. Iskuja satelee jokaisesta suunnasta ja olet väsynyt, turtana. Turtana taisteluun, turtana kipuun, turtana kilpailuun, turtana typeryyteen, turtana elämään...


Ja kuitenkin nostat leukasi ylös, ehkäpä vain refleksinä, ehkäpä vahingossa, ehkäpä tarkoituksesta. Jotakin syttyy syvällä, syvällä sisimmässä. Niin syvällä takana piilotettujen ovien, takana lukkojen, takana luoksepääsemättömien erämaiden, ettei kukaan voi sitä nähdä. Pieni kipinä, pieni toivo keskellä taistelun harmaan verhon. Astut askelen ja pidät leukasi ylhäällä. Vastustajasi hätkähtää, menettää hetkeksi kontrollin. Aika pysähtyy. Katsot silmiin, syvälle silmiin, kauas  taakse läpi ajan ja avaruuden. Näet epäuskon, hämmästyksen, heikkouden edessä pienen kipinän, pienen valon. Vastustajasi hämmentyy, menettää ajoituksen, elementeistä tärkeimmän ja perääntyy epäuskossaan. Tuo pieni valo sisälläsi kasvaa, onnistut, torjut, etenet. Valosi voimistuu ja kasvaa taistelun tiimellyksessä kuohuvaksi koskeksi. Luonnon vahvaksi elemetiksi joka murtaa ja murtautuu läpi vahvimmankin padon. Se kasvaa ja alat uskoa.


Katsot silmiin, syvälle sielun pohjaan. Ainoa vastaväite joka sinun on voitettava, on omasi.


"Sinä et koskaan tule hyväksi, jos vain päätät olla olematta huono.
Sinä et koskaan ole erinomainen, jos vain päätät olla olematta keskinkertainen.
Sinä et koskaan voita, jos vain päätät olla häviämättä" Jerry Meadows


Come on!


-g