lauantai 2. marraskuuta 2013

Edessämme

"Kuoleman pataljoonat kulkee takana. Edessämme on maisema kuin lakana. Meidän leirin täytyy muuttaa uudelleen joko rajan yli tai taivaaseen." Timo Rautiainen

Muistan veljen joka ei taisteluissa onnistunut missään. Toisen veljen joille jumalat olivat aina puolellaan, tuolla ylhäällä nauraen. Meidät on luotu niin erillaisiksi ja kaikkia ei ole luotu jokaiseen tehtävään, mutta ehkäpä omaamme. Vaikka askelmerkit olisivat kuinka tarkat tahansa ei siltikään veli hopea voinut kuin epäonnistua. 

"Taivaan verestä kuvastui se naurava pyöveli" TR. Ja toisille meille jumalat tuolla jossakin Afrikan rannikolta nauravat. Me luomme oman kaikkeutemme, ne jotka uskaltavat mennä, vaikka kuinka tuomittuna olisivat kulkemaan. Heille jumalat nauravat ja heille suodaan viiniä sekä rypäleitä. Ne ovat niitä "hulluja" veljiä joiden yllä aina lentokoneet kilometrien yllä lentävät, korkealla ja kauas kuvissa kauniissa.

Täällä pohjantähden alla minä suren ja itken vuokses kyyneleen. Hitaasti tuon kyyneleen itken, vuodatan vuoksi tasa-arvon ja liberalistisen ymmärtämisen. Älä koskaan supista näkemystäsi kapeaksi kiilaksi, ei uskonnon, ajatuksen, näkemyksen, politiikan takia. Älä koskaan unohda absoluuttista tasa-arvoa. On vain pitkä kaipaus, kyynel silmäkulmassa, tuolla kylissä, kodeissa kaukaisissa.

Jokaisella meille löytyy kultajyvä pala taivasta, timantti, lahja jumalilta odotomassa jossakin salaisessa paikassa. Etsitkö sinä salaisuuttasi, löydätkö sitä koskaan vaikka se silmiesi edessä kenties on, ihan siinä sormien ulottuvilla.

James Joycella on alkulauseensa kaiken päätävänä lauseena. Ja vain osa sinisestä maasta, taivaasta. 

Three quarks for Muster Mark!
Sure he has not got much of a bark

And sure any he has it's all beside the mark


Kaikki on yhtä. Tarviiko muuta olla. Mitä muuta jumalat meiltä vaativat in this land of Anaka.

-g

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti