Ikkunoita

Kävelen hiljaisessa aamuyössä vain rauhaisa humina taustalla. Aamutähden kuulaus näkyy himmeänä verhona taivaan ja maan rajalla. Nukkuu linnut oksallaan, unta rauhaisaa alla korkeiden kattojen. Betoniviidakossa kulkee bussi viimeinen. Auto satunnainen heittäen valokiilaansa rajalle hämärän ja häviää kauas taakse siltojen. Laivan valot, keulan kuohut kaukana merellä matkalla määrättömällä. Hetken euforisen hengitän tahdissa kaikkeuden vapaana huolista eilisen, vapaana murheista huomisen ja kuuntelen laulua hiljaisten...

"Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan, yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan. Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla, delfinialtaissa laulua ilman ja maan. Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois, yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois." Hector

Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö itseäsi, pelkäätkö epäonnistumistä, pelkäätkö sitä ettet ole hyväksytty tai tarpeeksi hyvä? Pelkäätkö sitä mitä muut sanovat, pelkäätkö olla se mitä haluaisit olla, pelkäätkö maailmaa?

Äänissä lapsuuden loistaa syksyn tähtitaivas mäntypuiden varjoista. Illan jo kääntyessä hämärän syleilyyn, pojat keinuissaan miettivät pelkojaan. Pimeää, yksinäisyys, hirviöitä kulman takaa, mitä jos ei pärjää, onko tarpeaksi komea, ydinpommeja, loukkaantumista, mörköjä sängyn alla, kaapissa...

Mistä pelko on tehty? Sanoista, kasvatuksestako, yhteiskunnan normeista, evoluutiosta, vaistosta, tietämättömyydestä, vallasta. Pelkoihin meidät kasvatetaan, pelkoon me opimme, pelkoa meissä on, kunnes...

Iltaisin äänissä lapsuuden, rajalla hetken. Kaukaisia tähtiä keinussa, varjossa mäntypuiden, kauas kauas katsellessa. Kurottaa lapsi syvälle sisimpään ja näkee; Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse!

Ja hetki on yhtä.

-g