Nopeus... mikä on nopein maailmassamme. 100m maailman ennätys mies Usain Bolt (9,58/100m), vaiko Leopardi... niin kerran eräs hieno kenraali kysyi sotilailta ääressä pöydän pyöreän mitä eroa on Leopardilla ja Pantterilla? Ja onnenensoturi, tuo legendaarinen "ratsumestari" tiesi vahvasti todistaa sen olevan sama eläin... Niin palaampa takaisin siihen nopeuteen, auto, lentokone, avaruusraketti vaiko neutroni, kenties valo. Valon nopeutta ei voi mikään ylittää todisti jo Einstein, mutta on olemassa kaksi nopeampaakin asiaa. Kosminen inflaatio ja ajatus.
Kosmisesta inflaatiosta maan tasalle kaikkein nopeimpaan vauhdin matkaan. Ajatus ennättää hetkessä maailman kaikkeuden tuolle puolen ja kauas sen taa tarinoiden, satujen maailmaan. Maailmaan mielikuvituksen, unelmien, maailmaan unohduksen ja omien musteen jälkien, maalausten, eriväristen auringonlaskujen, taakse taivaanrannan tarinoiden.
Oletko koskaan kävellyt pitkin lehtoja, polkuja kuusikkojen, teitä keskellä ojien, pitkospuita soiden. Kiivennyt huipulle tuntureiden ja vuorien. Nähnyt taivaanrannan taakse, kuullut tuulen henkäyksen korvissa tai nähnyt pilvien meret alla suurten tunturien peittäen pumpulillaan lepäävän maan. Olettko ottanut torkut tunturin rinteellä ja nauttinut hetkestä koko maailman kaikkeuden käsivarsilla, syleilyssä lämpimässä. Hetkiä joka eivät iänaikaisesta muistista poistu koskaan. Ja vain nuo tuollaiset hetket, nuo hetket ikuiset ovat säilyttämisen arvoiset, kokemisen arvoisia.
"Silence must be heard" (Enigma). Osaatko kuunnella hiljaisuutta. Pystytkö siihen...
Reittiä tuota rauhallista maalaismaisemaa kävellessäni katselin ympärilleni ja pysähdyin suurten kuusten katveeseen... rauhaisaan keitaaseen, hetken huojuvaan hiljaisuuteen, seesteisyyteen maan. Kävellä tuolla katveessa kuusien helppoa on, ajatuksia tuulettaean, voimaannuttaen. Rauhaa. Ei aluskasvillisuutta, ei risuja, ei esteitä turhia. Vain seesteistä rauhaa, helppoa. Ikuisuus on pitkä aika. Siihenkin voi hukkua.
Matkaa jatkaen tiellä maalaisten, heikkaisen kuoppaista välistä peltojen, välistä metsäsaarekkeiden. Vastaan tulee metsä joskus hakattu. Nuorta piiskaavaa, vihaista puustoa, koivua, pajua, kuusen taimia. Metsää matalaa, risukkoa. Poikia poloisia, kovin tutun oloisia. Nuorukaisen mieli on kuin uusi hakattu metsä, risukkoinen ja paljon aluskasvillisuutta, kaikki sikinsokin sekaisin. Kulkea vaikeata siellä on, niin paimenen kuin metsämiehenkin. Ei koskaan, ikinä, aina. Agressiivista voimaa, ehdottomuuksia. Ikuisuus on pitkä aika.
Erilaisia metsiä, erilaisia elämiä, niin erilaisia ajatuksia. Aikuisen seesteistä ja nuorukaisten risukkoista ja kovin niin erilaista energiaa.
Kyllä ne kaikki vuodet, kaikki ne metsät ja kaikki ne hetket ovat lyöneet leiman minuunkin. Millaisen metsän sinä kasvatat, miten sitä hoidat.
-g
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Miksi
Minne katosi päivät, vierastatko kaikkea pintapuolista, itsekästä? Onko sinulla vakaamus, vakaamus jonka puolesta taistella, elää ja kuolla... Mutta mistä sinä tiedät että juuri se sinun vakaamus on oikea, juuri se mitä sinä ajatellet on oikein? Mihin sinä vertaat sitä?
Oletko vain sydämeltäsi ylpeä hölmöläinen. Vain seireeni joka runoilee ja jonka kirjaimet viettelee... Voiko joillakin olla korkeampaa tietoa jota me emme näe. Tai emme ymmärrä ja jonakin päivän huomaamme olevamme väärässä. Mistä me sen tiedämme? Usko itseesi, mutta mitä uskot...
Mistä sinä tiedät että olet olemassa? Mitä jos kaikki onkin vain heijastusta ajatuksistasi... tai jonkin toisen ajatuksista. Ikivanha kompa johon ei ole vastausta. Et sitä millään todistaa voi. Solus ipse, tunne itsesi. Kuka ajattelee? Minä ajattelen... niinkö luulet. Ikuistako tämä tietämättömyyden onni on. Miten voit erottaa unen ja "todellisuuden" rajan. Pieni paljastus... Todellisuutta ei voi määritellä. Ehkä ajattelet että tottakai voi, tottakai todellisuus on olemassa, mutta todista se...vaikka löisit minua pesäpallomailalla et millään voi todistaa että tämä kaikki on todellista. Maybe we`re just sleepwalking, again.
"Olen kertonut miten kappale liikkuu, sen pitäisi riittää, en miksi se liikkuu" (sir Isaac Newton). Wauu, tuota käsittämätöntä suuruutta! Näe sanojen lauseiden taakse. Tee näkymättömästä näkyvä.
Miksi; on maailman kaikkeuden, elämän, kuoleman, ihmisten, suhteiden, talouden, rakkauden, sodan, rauhan, kaiken, paras kysymys. Älä koskaan unohda sitä, se kertoo totuuden, aikanaan, koska kaikella on aikansa.
"Luonto ei ymmärrä pilailua, ei sarkasmia; se on aina totuuden mukainen ja ankara; ja virheet ja viat ovat aina ihmiskätten töitä. Luonto halveksii ihmistä joka ei kykene arvostamaan sitä; se paljastaa itsensä ja salaisuutensa vain soveliaille, turmeltumattomille ja totuudenmukaisille." (Goethe)
Älä anna periksi viattomuudestasi, kunniastasi ja turmeltumattomuudestasi. Älä anna koskaan periksi arjen, työn, toisten ihmisten, kumpanien, elämäsi edessä. Ole se miksi synnyit, viaton, soturi, ole paras itsesi. Nyt on yhdestoista hetki... kello lyö yksitoista. Muista kunnioituksella niitä jotka ovat menneet ennen sinua ja muistakaa ne jotka eivät tänään olleet täällä. Jaa maailmaan sinun osasi toivosta, jaa sinun osasi kauniimmasta tulevaisuudesta.
-g
Oletko vain sydämeltäsi ylpeä hölmöläinen. Vain seireeni joka runoilee ja jonka kirjaimet viettelee... Voiko joillakin olla korkeampaa tietoa jota me emme näe. Tai emme ymmärrä ja jonakin päivän huomaamme olevamme väärässä. Mistä me sen tiedämme? Usko itseesi, mutta mitä uskot...
Mistä sinä tiedät että olet olemassa? Mitä jos kaikki onkin vain heijastusta ajatuksistasi... tai jonkin toisen ajatuksista. Ikivanha kompa johon ei ole vastausta. Et sitä millään todistaa voi. Solus ipse, tunne itsesi. Kuka ajattelee? Minä ajattelen... niinkö luulet. Ikuistako tämä tietämättömyyden onni on. Miten voit erottaa unen ja "todellisuuden" rajan. Pieni paljastus... Todellisuutta ei voi määritellä. Ehkä ajattelet että tottakai voi, tottakai todellisuus on olemassa, mutta todista se...vaikka löisit minua pesäpallomailalla et millään voi todistaa että tämä kaikki on todellista. Maybe we`re just sleepwalking, again.
"Olen kertonut miten kappale liikkuu, sen pitäisi riittää, en miksi se liikkuu" (sir Isaac Newton). Wauu, tuota käsittämätöntä suuruutta! Näe sanojen lauseiden taakse. Tee näkymättömästä näkyvä.
Miksi; on maailman kaikkeuden, elämän, kuoleman, ihmisten, suhteiden, talouden, rakkauden, sodan, rauhan, kaiken, paras kysymys. Älä koskaan unohda sitä, se kertoo totuuden, aikanaan, koska kaikella on aikansa.
"Luonto ei ymmärrä pilailua, ei sarkasmia; se on aina totuuden mukainen ja ankara; ja virheet ja viat ovat aina ihmiskätten töitä. Luonto halveksii ihmistä joka ei kykene arvostamaan sitä; se paljastaa itsensä ja salaisuutensa vain soveliaille, turmeltumattomille ja totuudenmukaisille." (Goethe)
Älä anna periksi viattomuudestasi, kunniastasi ja turmeltumattomuudestasi. Älä anna koskaan periksi arjen, työn, toisten ihmisten, kumpanien, elämäsi edessä. Ole se miksi synnyit, viaton, soturi, ole paras itsesi. Nyt on yhdestoista hetki... kello lyö yksitoista. Muista kunnioituksella niitä jotka ovat menneet ennen sinua ja muistakaa ne jotka eivät tänään olleet täällä. Jaa maailmaan sinun osasi toivosta, jaa sinun osasi kauniimmasta tulevaisuudesta.
-g
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Ääretön
Vain lehtenä kaikkeuden äärettömillä aalloilla vaeltaen...
Kuuta täyttä katsoen, mitä silloin ajattelen. Huudanko voimieni tunnossa, tuskassa kuuta kohti koko naapuruston herättäen. Vaiko kaupungin katuja laahustaen tai mahdilla voiman koko maata vavahduttaen. Vai sisällesikö kaiken patoat...
Mitä sinä mietit? Mietitkö miksi roskapaperin joku maahan heittänyt on. Miksi toinen raapustanut merkkinsä seinään on. Miksi toinen talon maalaa toinen ruohoa leikatuksi ei saa. Miksi naapuri uuden auton ostaa. Miksi on uusi parempi liittymä tielle rakennettu ja nopeutta pudotettu. Mietitkö miksi toisella töitä on ja toinen kenkiä kuluttaa. Miksi toinen kiiltävään työnsä tuloksen tuhlaa. Miksi onni jonkun vierellä kulkee, toinen kurjuutta katsella saa. Miksi toinen positiivisia puhuu ja toinen murheisiin hukkuu. Miksi toinen kuuta katselee ja toinen televisioon katoaa. Leipää ja sirkushuvia. Miksi säätä toinen katsoo ja toinen itsestään lukee. Miksi poliitikot keskittyy... öööh politiikkaan, eikä tärkeään. Miksi toinen salaisuuksia tietää ja toinen pimennossa vaeltaa. Miksi toista ihmiset arvostaa ja toisen seuraa sietää ei voi. Miksi toinen viininkarahviin tartuu ja toinen ei silmiin katsoa voi. Miksi toinen hyökkää, toinen puolustaa. Miksi toinen auttaa, toinen pyytää. Miksi toinen rakastaa, toinen hyväksikäyttää. Miksi toinen vahvaa esittää ja toinen poskeansa näyttää. Miksi toinen pahaa ja ilkeyttä haluaa, narsismiinsa hukkuu.
Miksi petoja toisille olemme?
"Destiny turn her face nightmares and violent shapes the state of dreaming has left me numb. Blue eyes and wandering lips true lies through finger tips hiden tales of forbidden...
Maybe we`re just sleepwalking" (The Chain Gang of 1974)
Mun täytyy matkaani jatkaa...
-g
Kuuta täyttä katsoen, mitä silloin ajattelen. Huudanko voimieni tunnossa, tuskassa kuuta kohti koko naapuruston herättäen. Vaiko kaupungin katuja laahustaen tai mahdilla voiman koko maata vavahduttaen. Vai sisällesikö kaiken patoat...
Mitä sinä mietit? Mietitkö miksi roskapaperin joku maahan heittänyt on. Miksi toinen raapustanut merkkinsä seinään on. Miksi toinen talon maalaa toinen ruohoa leikatuksi ei saa. Miksi naapuri uuden auton ostaa. Miksi on uusi parempi liittymä tielle rakennettu ja nopeutta pudotettu. Mietitkö miksi toisella töitä on ja toinen kenkiä kuluttaa. Miksi toinen kiiltävään työnsä tuloksen tuhlaa. Miksi onni jonkun vierellä kulkee, toinen kurjuutta katsella saa. Miksi toinen positiivisia puhuu ja toinen murheisiin hukkuu. Miksi toinen kuuta katselee ja toinen televisioon katoaa. Leipää ja sirkushuvia. Miksi säätä toinen katsoo ja toinen itsestään lukee. Miksi poliitikot keskittyy... öööh politiikkaan, eikä tärkeään. Miksi toinen salaisuuksia tietää ja toinen pimennossa vaeltaa. Miksi toista ihmiset arvostaa ja toisen seuraa sietää ei voi. Miksi toinen viininkarahviin tartuu ja toinen ei silmiin katsoa voi. Miksi toinen hyökkää, toinen puolustaa. Miksi toinen auttaa, toinen pyytää. Miksi toinen rakastaa, toinen hyväksikäyttää. Miksi toinen vahvaa esittää ja toinen poskeansa näyttää. Miksi toinen pahaa ja ilkeyttä haluaa, narsismiinsa hukkuu.
Miksi petoja toisille olemme?
"Destiny turn her face nightmares and violent shapes the state of dreaming has left me numb. Blue eyes and wandering lips true lies through finger tips hiden tales of forbidden...
Maybe we`re just sleepwalking" (The Chain Gang of 1974)
Mun täytyy matkaani jatkaa...
-g
lauantai 25. tammikuuta 2014
Lähemmäksi
Seisot katsellen ihmisten vilinää, kiirettä rientää paikasta toiseen, täysin uupuneina. Seisot tuolla edessä Helsingin rautatieaseman ja ohi kiitää vihreän keltainen raitiovaunu 6T kohti länsisatamaa. Toiselle kohti uutta lähtöä ilon sirkuksen, toisille työmiehillä kohti toista maata, uupuneina kohti kotia...
Mutta hetkinen, kelatkaamme nauhuria hieman taaksepäin... Näet tuossa 6T linjan raitiovaunussa pojan piikkitukkaisen joka pomputtaa tennispalloa lattiaan samaan kohtaan. Mitä näkee poika piikkitukkainen palloa pomputellessaan. Pallo liikkuu ylös ja alas, ylös ja alas aina vain samassa kohdassa 6T raitiovaunun lattiaa.
Mitä sinä näet kadun varrelta... Tuo tennispallo keltainen osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 16 metrin päässä edellisestä kohdasta!
Vaihdetaan paikkaa. Katsoit edellisenä iltana uuden Man of steel elokuvan sen innoittaman saat valtavat voimat suoniisi ja ponkaiset ilmaan kuin Neo tai Superman konsanaan. Lennät läpi pilvien tuuli hiuksissa ja sininen hohde takana, vapaa kaikesta. Pysähdyt poissa painovoiman vaikutuksesta kauas avaruuden aalloilla ja katsot alas. Katsot alas ja tuolla superkatsellasi näet maan, näet Euroopan, Suomen, Helsingin, rautatieaseman ja tuon samaisen 6T linjan raitiovaunun sekä piikkitukkaisen pojan, mutta ennen kaikkea näet pallon. Tuon keltaisen tennispallon joka osuu raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 89,4 kilometrin päässä edellisestä kohdasta!
Ponkaiset hieman lisää vauhtia ja lennät ohi Jupiterin suuren punaisen täplän, tuon myrskyn ikuisen, läpi Saturnuksen sateenkaaren värein säihkyvin ja timantin kirkkaiden jäärenkaiden. Lennät yhä kauemmaksi pois aurinkokunnasta ja VARO, hups melkein törmäsit Voyageriin. Pysähdyt ja katsot nyt tuo pallon yhdellä pompula liikkuu jo 651 kilometriä + tuo 89,4 kilometriä jos maa nyt sattuu pyörimään horisontaalisesti (eihän siellä ole mitään horisonttia) juuri samaan suuntaan.
Ponkaiset vielä kerran vauhtia, rikot rajoja, lennät läpi sumujen, ohi supernovien (varo mustia aukkoja ettei ne nielaise sinua) kauemmaksi katsot linnurattaa meidän omaa kaunista Milkywaytä kaarrat linnunradat horisottaaliselle tasolle kauas pois keskelle tyhjää avaruutta kauemmaksi kuin kukaan ihminen miljoonaan vuoteen voi päästä. Katsot sieltä tuota 6T linjan raitovaunua, tuota piikkitukkaista poikaa ja sitä keltaista tennispalloa. Tennispallo osuu raitiovaunun lattiaa ja seuraavan kerran se osuu tuon raitiovanun lattiaan 2100 + 615 + 89,4 kilometrin päässä jos aurinkokunta ja maa nyt sattuu liikkumaan horisontaalisesti samaan suuntaan. Itseasiassa kaikki pyöriin sinne tänne vinksin vonksin tosin Keplerin ja Newtonin lakeja noudattaen kaaoksellisessa järjestyksessä.
Osaatko takaisin, entä osaatko katsoa asioita erinlaisesta näkövinkkelistä, erinlaisesta perspektiivistä. Voiko niitä olla, niitä perspektiivejä, niissä asioissa, ihmisissä joita sinä päivittäin kohtaat... Pystytkö hyppäämään toisten saappaisiin ja katsomaan kaikkeutta sieltä, katsomaan mitä toiset näkevät tai ovat näkemättä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa, nähdä syvälle sieluun, läpi itkujen, hymyjen, kasvojen kireiden, nähdä yli yhteiskunnan kiireiden ja siitähuolimatta kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja koskettamaan sieluja. Asiat ovat vain perspektiivi kysymyksiä!
-g
Mutta hetkinen, kelatkaamme nauhuria hieman taaksepäin... Näet tuossa 6T linjan raitiovaunussa pojan piikkitukkaisen joka pomputtaa tennispalloa lattiaan samaan kohtaan. Mitä näkee poika piikkitukkainen palloa pomputellessaan. Pallo liikkuu ylös ja alas, ylös ja alas aina vain samassa kohdassa 6T raitiovaunun lattiaa.
Mitä sinä näet kadun varrelta... Tuo tennispallo keltainen osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 16 metrin päässä edellisestä kohdasta!
Vaihdetaan paikkaa. Katsoit edellisenä iltana uuden Man of steel elokuvan sen innoittaman saat valtavat voimat suoniisi ja ponkaiset ilmaan kuin Neo tai Superman konsanaan. Lennät läpi pilvien tuuli hiuksissa ja sininen hohde takana, vapaa kaikesta. Pysähdyt poissa painovoiman vaikutuksesta kauas avaruuden aalloilla ja katsot alas. Katsot alas ja tuolla superkatsellasi näet maan, näet Euroopan, Suomen, Helsingin, rautatieaseman ja tuon samaisen 6T linjan raitiovaunun sekä piikkitukkaisen pojan, mutta ennen kaikkea näet pallon. Tuon keltaisen tennispallon joka osuu raitiovaunun lattiaan ja seuraavan kerran se osuu tuon 6T linjan raitiovaunun lattiaan 89,4 kilometrin päässä edellisestä kohdasta!
Ponkaiset hieman lisää vauhtia ja lennät ohi Jupiterin suuren punaisen täplän, tuon myrskyn ikuisen, läpi Saturnuksen sateenkaaren värein säihkyvin ja timantin kirkkaiden jäärenkaiden. Lennät yhä kauemmaksi pois aurinkokunnasta ja VARO, hups melkein törmäsit Voyageriin. Pysähdyt ja katsot nyt tuo pallon yhdellä pompula liikkuu jo 651 kilometriä + tuo 89,4 kilometriä jos maa nyt sattuu pyörimään horisontaalisesti (eihän siellä ole mitään horisonttia) juuri samaan suuntaan.
Ponkaiset vielä kerran vauhtia, rikot rajoja, lennät läpi sumujen, ohi supernovien (varo mustia aukkoja ettei ne nielaise sinua) kauemmaksi katsot linnurattaa meidän omaa kaunista Milkywaytä kaarrat linnunradat horisottaaliselle tasolle kauas pois keskelle tyhjää avaruutta kauemmaksi kuin kukaan ihminen miljoonaan vuoteen voi päästä. Katsot sieltä tuota 6T linjan raitovaunua, tuota piikkitukkaista poikaa ja sitä keltaista tennispalloa. Tennispallo osuu raitiovaunun lattiaa ja seuraavan kerran se osuu tuon raitiovanun lattiaan 2100 + 615 + 89,4 kilometrin päässä jos aurinkokunta ja maa nyt sattuu liikkumaan horisontaalisesti samaan suuntaan. Itseasiassa kaikki pyöriin sinne tänne vinksin vonksin tosin Keplerin ja Newtonin lakeja noudattaen kaaoksellisessa järjestyksessä.
Osaatko takaisin, entä osaatko katsoa asioita erinlaisesta näkövinkkelistä, erinlaisesta perspektiivistä. Voiko niitä olla, niitä perspektiivejä, niissä asioissa, ihmisissä joita sinä päivittäin kohtaat... Pystytkö hyppäämään toisten saappaisiin ja katsomaan kaikkeutta sieltä, katsomaan mitä toiset näkevät tai ovat näkemättä. Pystytkö tuntemaan myötätuntoa, nähdä syvälle sieluun, läpi itkujen, hymyjen, kasvojen kireiden, nähdä yli yhteiskunnan kiireiden ja siitähuolimatta kasvamaan paremmaksi ihmiseksi ja koskettamaan sieluja. Asiat ovat vain perspektiivi kysymyksiä!
-g
lauantai 2. marraskuuta 2013
Edessämme
"Kuoleman pataljoonat kulkee takana. Edessämme on maisema kuin lakana. Meidän leirin täytyy muuttaa uudelleen joko rajan yli tai taivaaseen." Timo Rautiainen
Muistan veljen joka ei taisteluissa onnistunut missään. Toisen veljen joille jumalat olivat aina puolellaan, tuolla ylhäällä nauraen. Meidät on luotu niin erillaisiksi ja kaikkia ei ole luotu jokaiseen tehtävään, mutta ehkäpä omaamme. Vaikka askelmerkit olisivat kuinka tarkat tahansa ei siltikään veli hopea voinut kuin epäonnistua.
"Taivaan verestä kuvastui se naurava pyöveli" TR. Ja toisille meille jumalat tuolla jossakin Afrikan rannikolta nauravat. Me luomme oman kaikkeutemme, ne jotka uskaltavat mennä, vaikka kuinka tuomittuna olisivat kulkemaan. Heille jumalat nauravat ja heille suodaan viiniä sekä rypäleitä. Ne ovat niitä "hulluja" veljiä joiden yllä aina lentokoneet kilometrien yllä lentävät, korkealla ja kauas kuvissa kauniissa.
Täällä pohjantähden alla minä suren ja itken vuokses kyyneleen. Hitaasti tuon kyyneleen itken, vuodatan vuoksi tasa-arvon ja liberalistisen ymmärtämisen. Älä koskaan supista näkemystäsi kapeaksi kiilaksi, ei uskonnon, ajatuksen, näkemyksen, politiikan takia. Älä koskaan unohda absoluuttista tasa-arvoa. On vain pitkä kaipaus, kyynel silmäkulmassa, tuolla kylissä, kodeissa kaukaisissa.
Jokaisella meille löytyy kultajyvä pala taivasta, timantti, lahja jumalilta odotomassa jossakin salaisessa paikassa. Etsitkö sinä salaisuuttasi, löydätkö sitä koskaan vaikka se silmiesi edessä kenties on, ihan siinä sormien ulottuvilla.
James Joycella on alkulauseensa kaiken päätävänä lauseena. Ja vain osa sinisestä maasta, taivaasta.
Three quarks for Muster Mark!
Sure he has not got much of a bark
And sure any he has it's all beside the mark
Kaikki on yhtä. Tarviiko muuta olla. Mitä muuta jumalat meiltä vaativat in this land of Anaka.
-g
Muistan veljen joka ei taisteluissa onnistunut missään. Toisen veljen joille jumalat olivat aina puolellaan, tuolla ylhäällä nauraen. Meidät on luotu niin erillaisiksi ja kaikkia ei ole luotu jokaiseen tehtävään, mutta ehkäpä omaamme. Vaikka askelmerkit olisivat kuinka tarkat tahansa ei siltikään veli hopea voinut kuin epäonnistua.
"Taivaan verestä kuvastui se naurava pyöveli" TR. Ja toisille meille jumalat tuolla jossakin Afrikan rannikolta nauravat. Me luomme oman kaikkeutemme, ne jotka uskaltavat mennä, vaikka kuinka tuomittuna olisivat kulkemaan. Heille jumalat nauravat ja heille suodaan viiniä sekä rypäleitä. Ne ovat niitä "hulluja" veljiä joiden yllä aina lentokoneet kilometrien yllä lentävät, korkealla ja kauas kuvissa kauniissa.
Täällä pohjantähden alla minä suren ja itken vuokses kyyneleen. Hitaasti tuon kyyneleen itken, vuodatan vuoksi tasa-arvon ja liberalistisen ymmärtämisen. Älä koskaan supista näkemystäsi kapeaksi kiilaksi, ei uskonnon, ajatuksen, näkemyksen, politiikan takia. Älä koskaan unohda absoluuttista tasa-arvoa. On vain pitkä kaipaus, kyynel silmäkulmassa, tuolla kylissä, kodeissa kaukaisissa.
Jokaisella meille löytyy kultajyvä pala taivasta, timantti, lahja jumalilta odotomassa jossakin salaisessa paikassa. Etsitkö sinä salaisuuttasi, löydätkö sitä koskaan vaikka se silmiesi edessä kenties on, ihan siinä sormien ulottuvilla.
James Joycella on alkulauseensa kaiken päätävänä lauseena. Ja vain osa sinisestä maasta, taivaasta.
Three quarks for Muster Mark!
Sure he has not got much of a bark
And sure any he has it's all beside the mark
Kaikki on yhtä. Tarviiko muuta olla. Mitä muuta jumalat meiltä vaativat in this land of Anaka.
-g
perjantai 1. marraskuuta 2013
Nähtävillä
Se verkko tuolla ulkona, pitää otteessa tahmaisessa, pois päästävä on kunhan vain keinon kainon keksii, näkee taakse verhojen silmiä peittävien.
Riitasointua niin paljon, päätä pakottaa... Miksi teidän pitää kiukkuilla, riidellä, taistella arvovallasta ja asemasta. Miksi teidän pitää sanoa poikkinaisia sanoja ja osoittaa mielipiteitänne, kilpailla, olla olevinaan, käyttää valtaa olemalla alistuvia, alentaa muita ja alentaa itseään. Miksi teidän pitää olla agressiivisia, kärttyisiä, ilkeitä toisillenne. Miksi te olette kiinostuneimpia toiste elämistä kuin omastanne. Miksi te ette kasva aikuisiksi. Onko se edes oikein että teille on annettu tällainen lahja ja te heitätte sen pois edes näkemättä noiden suurien sinfonioiden taakse. Miksi te särjette peilit.
Me kaikki muutumme, minä olen muuttunut. Minä olen horjunut, epäilen enemmän kuin ennen.
Olen aina epäillyt varsinkin totuutta. Totuus on tuolla jossakin vain harvojen saavutettavissa. Totuus vaatii nöyryyttä ja elämän viisautta, viisautta jota on vain kuolleilla.
Autoa ajellessa pysähdyn liikennevaloihin. Katson syksyn sateista maisemaa, tumman surullisia lehtia taivaan ja maan ja kuitenkin niin rauhaisaa. Hetki aikaa, iäisyyttä pysähdyn, kirjoitan...
Ahdistus luonain on tuo tunne kuolematon.
Se niveliä ain vaivaa ja sieluun onkaloita kaivaa.
Repii verhoja riekaleiksi, kiireissään juopuu tuomareiksi
ja toisinaan laulujen juomareiksi.
Kaik seitsemän kuolemansyntiä tauotta velloo edessäin,
kaikkien nähtävillä ja niin harvojen näkeminä.
Aika on, se aika on pitkä ja loputon aika vasta pitkä onkin ja niin paljon liukkaampi petoa. Ajan takana on rauha, seesteisyys. Ei mitään jahdattavaa, ei ristiriitoja, ei kilpailua, ei ilkeyttä, eri jonninjoutavaa juoruilua ja väärän laista kiinostusta toisten elämästä. Ei typeryyttä ihmisen. On vain hyve ja hiljaisuus.
Muuta pelättävää ei ole kuin pelko itse. Enkä minä mitään pelkää, väsynyt vain olen.
-g
Riitasointua niin paljon, päätä pakottaa... Miksi teidän pitää kiukkuilla, riidellä, taistella arvovallasta ja asemasta. Miksi teidän pitää sanoa poikkinaisia sanoja ja osoittaa mielipiteitänne, kilpailla, olla olevinaan, käyttää valtaa olemalla alistuvia, alentaa muita ja alentaa itseään. Miksi teidän pitää olla agressiivisia, kärttyisiä, ilkeitä toisillenne. Miksi te olette kiinostuneimpia toiste elämistä kuin omastanne. Miksi te ette kasva aikuisiksi. Onko se edes oikein että teille on annettu tällainen lahja ja te heitätte sen pois edes näkemättä noiden suurien sinfonioiden taakse. Miksi te särjette peilit.
Me kaikki muutumme, minä olen muuttunut. Minä olen horjunut, epäilen enemmän kuin ennen.
Olen aina epäillyt varsinkin totuutta. Totuus on tuolla jossakin vain harvojen saavutettavissa. Totuus vaatii nöyryyttä ja elämän viisautta, viisautta jota on vain kuolleilla.
Autoa ajellessa pysähdyn liikennevaloihin. Katson syksyn sateista maisemaa, tumman surullisia lehtia taivaan ja maan ja kuitenkin niin rauhaisaa. Hetki aikaa, iäisyyttä pysähdyn, kirjoitan...
Ahdistus luonain on tuo tunne kuolematon.
Se niveliä ain vaivaa ja sieluun onkaloita kaivaa.
Repii verhoja riekaleiksi, kiireissään juopuu tuomareiksi
ja toisinaan laulujen juomareiksi.
Kaik seitsemän kuolemansyntiä tauotta velloo edessäin,
kaikkien nähtävillä ja niin harvojen näkeminä.
Aika on, se aika on pitkä ja loputon aika vasta pitkä onkin ja niin paljon liukkaampi petoa. Ajan takana on rauha, seesteisyys. Ei mitään jahdattavaa, ei ristiriitoja, ei kilpailua, ei ilkeyttä, eri jonninjoutavaa juoruilua ja väärän laista kiinostusta toisten elämästä. Ei typeryyttä ihmisen. On vain hyve ja hiljaisuus.
Muuta pelättävää ei ole kuin pelko itse. Enkä minä mitään pelkää, väsynyt vain olen.
-g
lauantai 24. elokuuta 2013
Itsekritiikki
"Jos me emme lopeta sotaa, sota lopettaa meidät"
Mitä vastaan sinä sodit, mitä vastaan taistelet? Johtajan, vapahtajan, elämäntavan, omien uskomusten, vai totuudenko puolesta. Mikä on totta, mikä on oikein. Oletko koskaan kyseenalaistanut mihin sinut on kasvatettu, kasvatettu kuin bonsaipuun. Luuletko Sinä oikeasti tietäväsi mikä on totta...
"Ilmassa tuoksahti hienostunut aromi, mä tunnistan kuinka askel kevenee. Mä oon erämies ja silloin kun ratsastan niin banjot soi. Mä oon herrasmies ja banjoas kun näppäilen se kauniisti soi." Stig
On niin monia hetkiä mitä jakaa ja silti kukaan muu kuin sinä itse et tiedä niitä kaikkia, niitä hetki koko sitä arvokasta tarinaasi. Tämä on loppumaton tarina, tarina jonka sinä luota itsellesi, tarina jonka osan sinä luot nähtäväksi harvoille tai monille riippuen tarinastasi ja tahdostasi. Ja jos sinä et luo sitä tarinaa, omaa tarinaasi, joku muu luo sen puolestasi. Älä kadu mitään mitä teit, se tekee sinusta sen mitä olet. Opi menneestä, opi terveellä itsekritiikillä se vie sinut aivan toiseen salaiseen maailmaan. Älä jää tänne, tylsän mielen tuotteeseen, älä jää tyhmentymään, mene eteenpäin, mene lähemmäksi loppua, mene sinne missä tarinasi muuttuu Kiertolaiseksi. Kiertolaiseksi läpi lukemattomien galaktisten vuosien.
Tappaisitko pelastaaksesi elämän, tappaisitko jotta todistaisit oman asiasi oikeaksi. Niin paljon sotaa, niin paljon taistelua, turhaa, jonninjoutavaa. Ole kaiken sen yläpuolella ole hukassa... ja kuitenkin tunnet, teidät, näet jotakin enemmän.
Mitä jos haluaisin rauhaan. Mitä jos epäonnistuisin tässä kaikessa, enkä jaksaisi tätä enää. Mitä sinä tekisit? Mitä jos haluaisin taistele, muuttaa koko elämäni, näyttää valoa jota muut eivät näe. Taistella oman elämäni puolesta, sen puolesta mitä olen, mihin uskon. Mitä sinä tekisit?
Taistele, taistele sen puolesta mihin uskot, taistele uuden maailman puolesta. Taistele oikeuden puolesta, meidän puolesta, kauniimman uuman puolesta. Taistele lasten puolesta, tulevaisuuden puolesta, kauniimman maailman puolesta. Taistele sinun oman elämäsi puolesta, todellisuuden puolesta, paremman tulevaisuuden puolesta. Taistele kuin leijona!
-g
Mitä vastaan sinä sodit, mitä vastaan taistelet? Johtajan, vapahtajan, elämäntavan, omien uskomusten, vai totuudenko puolesta. Mikä on totta, mikä on oikein. Oletko koskaan kyseenalaistanut mihin sinut on kasvatettu, kasvatettu kuin bonsaipuun. Luuletko Sinä oikeasti tietäväsi mikä on totta...
"Ilmassa tuoksahti hienostunut aromi, mä tunnistan kuinka askel kevenee. Mä oon erämies ja silloin kun ratsastan niin banjot soi. Mä oon herrasmies ja banjoas kun näppäilen se kauniisti soi." Stig
On niin monia hetkiä mitä jakaa ja silti kukaan muu kuin sinä itse et tiedä niitä kaikkia, niitä hetki koko sitä arvokasta tarinaasi. Tämä on loppumaton tarina, tarina jonka sinä luota itsellesi, tarina jonka osan sinä luot nähtäväksi harvoille tai monille riippuen tarinastasi ja tahdostasi. Ja jos sinä et luo sitä tarinaa, omaa tarinaasi, joku muu luo sen puolestasi. Älä kadu mitään mitä teit, se tekee sinusta sen mitä olet. Opi menneestä, opi terveellä itsekritiikillä se vie sinut aivan toiseen salaiseen maailmaan. Älä jää tänne, tylsän mielen tuotteeseen, älä jää tyhmentymään, mene eteenpäin, mene lähemmäksi loppua, mene sinne missä tarinasi muuttuu Kiertolaiseksi. Kiertolaiseksi läpi lukemattomien galaktisten vuosien.
Tappaisitko pelastaaksesi elämän, tappaisitko jotta todistaisit oman asiasi oikeaksi. Niin paljon sotaa, niin paljon taistelua, turhaa, jonninjoutavaa. Ole kaiken sen yläpuolella ole hukassa... ja kuitenkin tunnet, teidät, näet jotakin enemmän.
Mitä jos haluaisin rauhaan. Mitä jos epäonnistuisin tässä kaikessa, enkä jaksaisi tätä enää. Mitä sinä tekisit? Mitä jos haluaisin taistele, muuttaa koko elämäni, näyttää valoa jota muut eivät näe. Taistella oman elämäni puolesta, sen puolesta mitä olen, mihin uskon. Mitä sinä tekisit?
Taistele, taistele sen puolesta mihin uskot, taistele uuden maailman puolesta. Taistele oikeuden puolesta, meidän puolesta, kauniimman uuman puolesta. Taistele lasten puolesta, tulevaisuuden puolesta, kauniimman maailman puolesta. Taistele sinun oman elämäsi puolesta, todellisuuden puolesta, paremman tulevaisuuden puolesta. Taistele kuin leijona!
-g
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)